Kesälukemista kasvattajille

Willian ja Martha Searsin Kiintymysvanhemmuuden kirja – onnellisen vauvan hoito-opas oli ensimmäisiä vauvanhoito-oppaita joita luin, ja se tuntui heti myös juuri meille sopivalta kirjalta. Kirjassa keskitytään mahdollisimman hyvään varhaiseen vuorovaikutukseen vauvan ja äidin välillä, ja keinoina annetaan mm. perhepeti, kantoliinailu ja ihokontakti. Sears ei ole asiassaan mitenkään fanaattinen, vaan kehottaa jokaista perhettä valitsemaan tarjoamistaan keinoista juuri heille sopivat.

Olen ollut yllättynyt siitä, että keskustelupalstoilla kiintymysvanhemmuutta pidetään jonain hippien hörhöilynä ja ylivaativana vauvanhoitona, jossa äidille ei jää juuri ollenkaan omaa aikaa, ja että ehkä yhden vauvan kanssa tällainen onnistuisikin, mutta useamman lapsen kanssa on jo mahdotonta. Sears on kuitenkin lastenlääkäri, jolla itsellään on kahdeksan lasta. Mies siis puhuu kokemuksesta. Hän kertoo, että kun ensimmäisinä vuosina vauvaan panostaa, selviää koko loppuajasta paljon helpommalla, kun alku on ollut hyvä ja lapsen ja vanhemman välillä vallitsee luottamus. Itse pidänkin tästä ns. kiintymyysvanhemmuudesta juuri siksi, että se tuntuu kaikista helpoimmalta tavalta kasvattaa lapsi. Ja on se toiminut – meidän viisikuukautinen poika on tosi rauhallinen, sosiaalinen ja iloinen lapsi, joka itkemisen sijaan osaa kommunikoida tarpeensa ja jonka pystyy ottamaan mukaan melkein minne vain, niin että elämää voi elää samalla kun hoitaa hyvin vauvaa.

Tiina Kaitaniemi kertoo kirjassaan Luonnollinen lapsuus kiintymysvanhemmuudesta evoluutiobiologian näkökulmasta esittäen luonnontieteen tutkimustietoa kasvatusteorioiden tueksi. Kirja on kiinnostavaa luettavaa, vaikka ei omia lapsia olisikaan.

Vaikka kirjan ihmiskuva, jossa ihmistä katsotaan vain yhtenä apinalajina, on minulle vähän vieras, se voi silti täydentää kuvaa ihmisyydestä yhtenä lähestymistapana siihen. Jos se on ainoa lähestymistapa, mennään mielestäni metsään. Kirjan oletus on, että evoluutio ei ole pysynyt muuttuvan kulttuurimme perässä, joten monet toimintatapamme ovat peräisin kivikaudelta mutta eivät välttämättä sovellu yhteiskuntamme odotuksiin ja tapoihin toimia. Siksi Kaitaniemen mielestä parasta vauvan hoitoa on se, miten asiat tehtiin jo kivikaudella. Eli kannettiin mukana, ei jätetty koskaan yksin, nukuttiin vierekkäin…

Parhaan säästin viimeiseksi! Tämä kirja jokaisen hermostuneen perfektionistin pitäisi lukea, minua se ainakin auttoi ottamaan rennommin. Tom Hodgkinson on englantilainen journalisti, jonka mielestä maailma olisi parempi paikka jos ihmiset relaisivat vähän ja nauttisivat enemmän elämästään, ja lapset kasvaisivat terveemmiksi jos vanhemmat lopettaisivat stressaamisen ja jättäisivät lapset rauhaan. ”Mikä on mennyt pieleen?” Hodgkinson kysyy kirjassaan Joutilaat vanhemmat. ”Miksi meistä on tullut niin säälittäviä, niin riippuvaisia, niin valittavia, niin ahdistuneita, niin hermostuneita, niin pelokkaita? Joutilaan vanhemman idea tarkoittaa oikeastaan voiman, hyvinvoinnin, tyydytyksen ja onnen palauttamista ei vain lasten vaan myös aikuisten elämään. Pettyneet vanhemmat ovat kaikkein pahimpia, koska he työntävät lapsiaan väkisin eteenpäin toivoen, että nämä onnistuisivat siinä, missä he itse ovat epäonnistuneet. Ennen kaikkea meidän on opetettava esimerkin, ei auktoriteetin voimalla. Jos olemme onnellisia tai edes iloisia ja tyytyväisiä elämäämme, lapsikin oppii pitämään onnellisuutta normaalitilana. Kun näkyvästi onneton vanhempi sanoo lapselleen mitä tehdä, se ei ole kovin hyvää mainosta omille valinnoilleen. ’Jos sinä ajattelet noin, aion tehdä täsmälleen päinvaistoin, jotta en tule tuollaiseksi kuin sinä.'”

Hodgkinsonin joutilaisuus on boheemin porvarin Muumilaakso-joutilaisuutta: töitä ei tarvitse tehdä, mutta kaikkea on yllinkyllin. Kaikille sellainen elämä ei ole mahdollista, mutta kirja antaa silti ainakin uusia näkökulmia siihen, miten elää ja olla lastensa kanssa. Siinä sivussa lukija saa opuksesta monet hyvät naurut.

Advertisements

2 thoughts on “Kesälukemista kasvattajille

  1. Onko noi kirjat sun omia ja jos on, voisiko saada lainata? Olen halunnut lukea ton luonnollinen vanhemmuus -kirjan, kun kiinnostaa ihminen apinalajina, mutta nyt tämän postauksesi perusteella oikeastaan kaikki kuulostivat tosi mielenkiintoisilta. On toi lastenkasvatus kuitenkin aika ihmisyyden peruskauraa, oli niitä omia pentuja sitten tai ei 🙂

    • Minulla ei ole kotona näitä kirjoja mutta ne löytyvät kaikki meidän yhteisestä kirjahyllystä eli kirjastosta 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s