Pikkuoravan talvivarasto

Minulta meinasi melkein unohtui tämä blogi. Elämässä on ollut niin paljon muita haasteita – ollaan vuorotellen oltu jokainen flunssassa ja opinnot ovat alkaneet. Olen taas kerran ensimmäistä vuotta yliopistossa, aloitin siis ihan uudet opinnot. Välillä tuntuu että olen päästäni vähän vajaa kun haluan käyttää vähistä vapaahetkistäni suuren osan tenttikirjojen lukemiseen, mutta totta puhuen opintojen aloittaminen nyt on myös selviytymiskeino. En ole koskaan ollut yhtä motivoitunut ja nauttinut niin paljon pienistä pihistetyistä hetkistä, jotka käytän itseäni varten, aivotoiminnan ylläpitoon. Sitten vielä niinä vähenevinä vapaahetkinä on tuntunut vaikealta löytää motivaatiota bloggaamiseen kasvottomalle yleisölle. Kyllähän sen tilastoista näkee että täällä käy paljonkin ihmisiä, mutta kun ei tiedä keitä ne ovat ja yleensä kukaan ei kommentoi, se ei vain kannusta kirjoittamiseen. Nyt viikon sisään kaksi ystävääni, jotka lukevat blogia, ovat kehuneet ja kannustaneet jatkamaan, mikä oli tarpeeksi siihen että innostuin uudestaan.

Olen tässä ihaillut sitä, miten luonto ympärillämme tukee meitä. On vaikeaa uskoa sattumaan siinä, miten luonnon kiertokulku ja meidät kehot menevät synkronoidusti. Luonto antaa meille oikeaan aikaan sitä, mitä tarvitsemme. Esimerkiksi nyt syksyllä kypsyvät ihanat, todella ravinteikkaat marjat karpalo ja puolukka. Niitä tankkaamalla nyt kestää pitkälle talveen terveenä. Puolukassa on vielä itsessään säilöntäaineita, jotka saavat sen säilymään talven yli. Se on sellainen vitamiinipommi, että kun sitä söisi joka päivä, ei tarvitse niitä etelän hedelmiä. Sama juttu muiden marjojen kanssa. Meillä niitä on nyt säilöttynä pakastimeen hieman liian vähän, koska aikaa ei ole vain ollut sairastelun vuoksi. Kyllä noilla aika pitkälle silti pärjätään.

Toukalle olen tehnyt omia koktaileja. Olen nimittäin jonkin verran antanut hänelle purkkiruokia, ne kun ovat käteviä kiireisinä päivinä ja kaupungilla. Vihannes- ja juuressoseita hän ei syö vaan haluaa saada ne totutusti paloina, mutta erilaiset hedelmäsoseet kyllä käyvät. Niitähän on syöty muutenkin, kun olen tehnyt koko perheelle smoothieita. Talvea varten olen tehnyt pakkaseen kahdenlaisia omppusoseita. Olen pakastanut ne vauvanruokapurkeissa. Lasipurkissa voi pakastaa, jos muistaa pari sääntöä: purkkia ei laita ihan täyteen, ja antaa purkin sulaa rauhassa jääkaapissa.

Erityisen herkullista tuli tästä omena-karpalo-kookos-hamppu-soseesta. Superfoordia vauvalle, siis. Tässä sen resepti:

  • 16 keskikokoista omenaa
  • iiiso kourallinen karpaloita
  • 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
  • puoli desiä hampunsiemenjauhoa
Liota hampunsiemenjauhoa tuntia vedessä. Kuori ja pilko omenat. Laita omppupalat, karpalot ja liotettu hampunsiemenjauho kattilan pohjalle. Lisää vielä tilkka vettä, niin että kattilan pohja on veden peitossa. Hauduta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes omenat ovat soseutuneet. Lisää kookosöljy, jäähdytä ja purkita – jos maltat, meillä kyllä suurin osa syötiin ihan sellaisenaan puuron päällä. 🙂
Mainokset

Yksi ajatus artikkelista “Pikkuoravan talvivarasto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s