Suorittajan kuolema

Tunnustan: Olen Sellainen äiti. Sellainen, joka heti kun vauva ilmoitti tulostaan, ryntäsi kirjastoon lainaamaan jokaisen kirjan raskaudesta ja vauva-ajasta, jotta voisi valita kaikista parhaan tavan hoitaa lasta. Sellainen, joka vauvan ollessa lattialla miettii, pitäisikö sen kuitenkin olla nyt sylissä, ja sylissä ollessa miettii, haluaakohan se kuitenkin lattialle. Sellainen joka lukee jokaisen tutkimuksen varhaisesta vuorovaikutuksesta ja vakaasti päättää, että meidän lapsi ei mene päiväkotiin, nukkuu äitin vieressä niin pitkään kuin haluaa ja saa juoda rintamaitoa ainakin kolmivuotiaaksi, vaikka minulta itseltä menisikin hermot. Uhrauksia on tehtävä, kun on pienen ihmisen koko tulevaisuus käsissä. Sillä kyllähän vauva-aika määrittää koko tulevan elämän suunnan. Olen sellainen äiti, joka miettii päänsä puhki päivän aterioita, jotta ne muodoistaisivat terveellisen, monipuolisen ja maukkaan kokonaisuuden. Ja sellainen, joka ei uskalla antaa lastaan muille hoitoon, kun eivät ne kuitenkaan osaa.

En tiedä kuulunko keskustelupalstoilla parjattuihin kokemattomiin nuoriin äiteihin vai ylihuolehtivaisiin vanhempiin äiteihin, joilta ovat äidinvaistot hukassa liian kirjatiedon paineessa. Varmasti muilla äideillä joka tapauksessa olisi paljon kritisoitavaa siinä, miten kasvatan lasta, ja myönnän, että olen itsekin sellainen äiti, joka jatkuvasti kauhistuu siitä, kun muut eivät hoida vauvojaan samalla tavalla kuin minä.

Yritän olla jonkinlainen kodin ihme, superäiti, vaikka minulla ei ole mitään luontaisia edellytyksiä siihen. Olen epäkäytännöllinen, hajamielinen, väsyn nopeasti, en osaa juurikaan siivota ja jos minulla on edessä kiinnostava kirja tai jotain luovaa tekemistä, unohdan syömisenkin.

Ja sitten olen vielä sellainenkin, jolle ei pelkästään äitiys riitä. Samalla on kirjoitettava blogia, opiskeltava ja tehtävä vähän töitäkin. Että pysyy elämässä mukana eikä jumahda vain kotiin.

Mutta olen myös sellainen äiti, joka on jatkuvasti stressaantunut. Välillä tulee päiviä jolloin kotityöt tuntuvat kaatuvan päälle niin että lamaannun, vaikka todellisuudessa pitäisi vain tyhjentää tiskikone ja tehdä päivällistä. On sellaisia päiviä, että olen niin väsynyt että jokainen pieninkin vastoinkäyminen saa itkemään. Ja aika paljon on niitä päiviä, kun kaiken aikaa epäilen, olenko tarpeeksi, teenkö tarpeeksi, olenko oikein ja olisiko sittenkin pitänyt (lisää tähän satunnainen asia).

Eihän sellaista voi kovin pitkään kukaan jaksaa. Minulla se raja on alkanut tulla vastaan jo jonkin aikaa sitten, mutta ei sitä yhdessä yössä ole helppoa muuttua, vaikka kuinka yrittäisi sanoa itselleen, että enkö voisi vain nauttia tästä päivästä lapsen kanssa, tehdä asioita jotka ovat kivoja sen sijaan että miettisin vain, mikä olisi nyt hyödyllisintä. Jos voisin hetkeksi unohtaa sen, miten saisin aikani käytettyä tehokkaammin, ja tuhlata vaikka koko päivän pieniin satunnaisiin hauskoihin asioihin (siis johonkin muuhun kuin facebookin selaamiseen, joka jostain syystä tuntuu aina ujuttautuvan muuten niin tehokkaisiin hetkiini).

Ei sitä päivässä tehdä, mutta päivä kerrallaan sitä voi päästä lähemmäs. Siis mitä? Tätä hetkeä, omaa itseä, omaa lasta. Ihan vain tätä hetkeä, jossa asioiden tekeminen ei ole taakka, vaan elämä on kokonaisuus, jossa asiat vain tapahtuvat. Ihme kyllä, päivät voivat silti täyttyä samoista asioista. Kyllä minua silti kiinnostaa, miten voin antaa lapselleni parhaan mahdollisen alun elämään. Silti se tiskikone pitää tyhjentää. Tiskikoneen vain voi tyhjentää ainakin tuhannella eri tavalla. Sen voi tehdä ajatellen tekevänsä ison työn johon pitää nähdä kamalasti vaivaa ja jota ei oikeastaan haluaisi ollenkaan tehdä ja sitten on vielä sekin ja sekin ja sekin tekemättä. Tai sitten voi olla rauhassa itsessään ja nauttia hetkestä ja siinä samalla tyhjentää tiskikonetta, tai ihan mitä tahansa muuta. Sillä, olen alkanut taas muistaa, tärkeämpää kuin mitä tekee on se, miten on. Kaikki lähtee olemisesta.

Ehkä voisi siis sanoa, että hyvässä äitiydessäkin tekemistä tärkeämpää on oleminen. Vaikka tekisin kaiken täydellisesti, mutta pitäisin sylissä tai leikkisin lapsen kanssa niin, etten oikeastaan olisi tilanteessa läsnä, en minä eikä lapsi ehkä voisi nauttia tilanteesta samalla tavalla. Jospa ennen minkään tekemistä pysähtyisin ja hengittäisin syvään. Tunnustelisin, miltä kehossani tuntuu tänään, mitä mielessäni liikkuu tänään, millainen koti on ja millainen vauva. En pakottaisi itseäni tekemään mitään. Pysähtyisin niin että löytäisin ilon ja riemun ihan vain olemisesta. Jos sitä ei muuten löydy, voi lähteä vaikka kävelylle, sillä syksyinen metsä on jotain, mistä nautin valtavasti. Ja sitten siitä tilasta käsin, kevyesti, lähtisin kaikkeen siihen mikä tässä päivässä odottaa – ei tekemällä, suorittamalla, vaan elämällä, olemalla. Sitten keskittyisin käsillä olevaan asiaan ja sitten siirtyisin seuraavaan, sen sijaan että yhtä tehdessä mieli on jo toisessa niin, että tämä hetki kaiken aikaa karkaa käsistä. Jos vaikka sen sijaan, että yritän tehdä kotityöt mahdollisimman nopeasti, tekisinkin ne kiirehtimällä, löytäen niistä sen ilon jota ne voivat antaa? Ehkä saisin aikaan vähemmän, mutta elämää olisi silti enemmän. Ja voi olla, että lopulta aikaakin jäisi paljon enemmälle. Joka tapauksessa tärkein asia äitiydessä olisi jo saavutettu: olisin rakkaudella läsnä lapselleni.

Saitteko kiinni sitä, mitä yritän kertoa? Mitä mieltä olette? Kommentoikaa ihmeessä 🙂

 

Ps. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivätkä ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? -Jeesus

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s