Sormiruokailukuulumisia

Maanantaipäivä, uusi viikko alkanut. Olemme juuri tulleet aamun vauvauinnista, minä haluan hetken lepotauon mutta Toukka vaatii ruokaa. No, mutta sehän on mahtava juttu. Otan jääkaapista ihanan suomalaisen kypsän päärynän, leikkaan siitä lohkoja, laitan Toukan pöydän ääreen syöttötuolissaan ja itse tulen istumaan koneelle parin metrin päähän tätä kirjoittamaan. Toukka viihtyy itsekseen päärynänsä kanssa ainakin vartin, ellei enemmänkin.

Katsoin pari päivää sitten Areenasta Silminnäkijä-reportaasin Koiranruokaa vauvalle? Siinä suomittiin sitä, miten lastenruokiin saa käyttää enemmän lisäaineita kuin mitä koiranruokiin on sallittua laittaa. Koirat siis saattavat syödä paremmin kuin lapset. Akatemiaprofessori Salkinoja-Salonen esitti ohjelmassa epäilyksensä siitä, että Suomessa esiintyy mm. diabetesta, allergioita ja atooppista ihottumaa niin paljon siksi, että pienet lapset kasvavat täällä enimmäkseen purkkiruoalla. Lisäaineita järkyttävämpää minulle oli tieto siitä, miten paljon Suomessa käytetään purkkiruokia vauvalle. Tätä perustellaan arjen helpottamisella, mutta oliskohan tässä ajatuksessa kyse kuitenkin mainosmiesten päähänpistosta? Suurin osa vauvan ruoista kun on minusta suunnilleen yhtä helppoa tehdä kuin se että avaa purkin ja syöttää sen sisällön vauvalle. Sormiruokaillessa tämä pätee erityisesti, mutta myös silloin, jos haluaa syöttää vauvalle soseita.

1. Aamupuuro: Meillekin tuli postissa jonkinlaista epäilyttävän oloista puurojauhoa, jonka vakuutettiin olevan vauvan paras aamu- ja iltapala. Siis puuroa, jauhettuna, ja lisättynä noin pariakymmentä erilaista keinotekoista ainetta. Tämä tuntuukin olevan lastenruoissa vakiokäytäntö: ensin ruoka tehdään ravinteettomaksi kuumennuksella ja säilönnällä, sitten siihen lisätään keinotekoisia vitamiineja yms. Miksi nähdä tämä vaiva? Millä tavalla puurojauho muka olisi parempaa kuin ihan tavallinen puuro, jota samalla voi tehdä muullekin perheelle? Ja jos puuron keittäminen muuten tuntuu liian haastavalta, suosittelen Riihipuodin ihania luomupuuroja, joita ei tarvitse edes keittää, vaan hiutaleet laitetaan hautumaan kuumaan veteen 20 minuutiksi. Saatat ehkä kuvitella, että vauva voi syödä vain hienointa sosetta, mutta siinä ei ole mitään perää. Toukka pureskeli puolivuotiaana ikenillään jo kovaa kurkkuakin.

2. Välipalaksi voi antaa vaikka tuoreita vihanneksia. Kurkku-, tomaatti- ja avokadoviipaleet ovat vakkareita meillä. Lisäksi ruisleipätikkuja, joissa päällä tahinia tai kasviöljyä. Pienemmäksi välipalaksi voi antaa pehmeitä hedelmiä, vaikka banaania tai päärynää. Niistä saa tosi helposti haarukalla tuoretta, jos ei halua antaa paloina. Vähän sosetta tai marjoja kipon pohjalle ja päälle maustamatonta jogurttia, ja valmiina on taas vähän ruokaisampi välipala. Itse laitan jogurttiin vielä lisäksi hampunsiemenjauhoa. Jos ollaan jossain kylässä tms, missä ei ole sopivaa aiheuttaa sotkua, otan joskus välipalaksi kypsän avokadon. Sehän on jo valmiiksi lähes sosetta, ja sen saa lusikalla mukavaksi tahnaksi, jota on helppo syöttää. Avokadossa on vielä syömisastia itsessään mukana, joten tiskiä ei tule. Puolikas avokado on niin tuhti ruoka, että sillä jaksaa pitkään ja se vastaakin oikeastaan jo lounasta. Tai sitten voi tehdä itselleen ja samalla vauvalle herkullisen smoothien – eli hedelmäsosetta ihan tuoreena!

3. Lounaaksi/päivälliseksi meillä on joka päivä vaihdellen höyrytettyjä vihanneksia ja juureksia. Niitäkin voi samalla syödä koko perhe. Sihen lisäksi jotain proteiinipitoista. Erilaisten kasviproteiinien lisäksi meillä on nyt pakastimessa luomujauhelihasta tehtyjä kepakoita ja ahvenfileitä pakastealtaasta, joita voi helposti ottaa yhden kerrallaan ja lämmittää ruoalle. Ruoanlaittoon kuluu vähemmän aikaa kuin siihen, että yrittäisi sitä purkkiruokaa syöttää vauvalle. Ihan oikeasti.

Sormiruokailussa on toki se puoli, että aluksi se vaatii ehkä enemmänkin vaivaa. Itse olin aluksi yllättynyt siitä, miten paljon aikaa ruoanlaittoon ja syömiseen meni. Siihen tuntui kuluvan puolet päivästä. Kaikesta piti ottaa itse selvää, kun mitään virallisia neuvoja ei sormiruokailuun ollut. Kesti myös pitkään että Toukka alkoi ihan oikeasti syömään, eikä suurin osa ruoasta päätynyt lattialle. Nyt kun sen opetteluvaiheen jaksoi – eikä se nyt edes niin rankkaa ollut, hauskaahan se enimmäkseen oli kun sai yhdessä opetella syömistä ja kehitellä monipuolista vauvanruokavaliota – on sormiruokailu helppo ja mahtava juttu. Toukka on nyt 8 kuukautta, eli meillä on sormiruokailtu noin 2,5 kk. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että suurin osa ruoasta päätyy mahaan eikä maahan, Toukka ei tarvitse apua syömisessä ja syö jo niin paljon että haluaa rinnalle harvemmin kuin ennen. Hienomotoriikka kehittyy jatkuvasti, niin että pienemmätkin ruoanpalat löytävät jo tiensä suuhun. Ne jotka ovat Toukan syöntiä olleet ihailemassa ovat olleen vaikuttuneita. Isäni esimerkiksi on jatkuvasti ihmetellyt miten mahtava keksintö sormiruokailu on ja muistellut huvittuneena sitä, millaista vaivannäköä ja taistelua minun ja veljeni soseruokinta oli. Toukan kanssa koko perhe vain istuu pöytään ja jokainen saa syödä oman ruokansa rauhassa.

Ja myönnetään, kyllä meillä sitä purkkiruokaakin syödään. Ja vielä ihan suoraan lusikalla suuhun. Joskus kun ei ole ollut aikaa tehdä välipalaa ja ollaan poissa kotoa, on jokin hedelmä- tai marjasosepurkki ollut mukana. Kyllä ne maistuvat, ja ovat ne minustakin hyviä. Ei maailmani siihen kaadu, jos en joka päivä voi tarjota parasta tuoretta ruokaa. Kunhan vain tarkastaa tuoteselosteen, sillä soseissa on paljon eroja. Jotkut ovat puoliksi vettä, joihinkin on lisätty sokeria… Hyviäkin soseita on, ilman lisäaineita ja luomuna.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s