Italialaista vauvanhoitoa

Viimeiset puolitoista viikkoa me ollaan vietetty Assisissa ja Roomassa. Vauvan kanssa matkustaminen oli paljon helpompaa kuin odotin ja Italia oli mahtavan lapsiystävällinen maa. Toukka nautti jokaisesta hetkestä, kun sai niin valtavasti huomiota kaiken aikaa lapsirakkailta italialaisilta. Tuntui vaan tosi terveeltä, miten rakastavasti Italiassa suhtauduttiin kaikkien lapsiin. Eihän pieni vauva ymmärrä, miksei vieras ihminen hymyile takaisin tai vastaa, kun yrittää saada tältä huomiota, niin kuin Suomessa usein. Italiassa lapset todella toivotetaan avosylin tervetulleiksi maailmaan. Se antaa ihanan alun pienelle elämälle.

Kummasteltavaakin riitti, ja sitä löytyi erityisesti vauvanruokaosastolta. Toukka sai päivässä pari kertaa purkkiruokaa, kun matkatessa tai ravintolassa sormiruokailu tuntui liian vaikealta vaihtoehdolta. Toki purkkiruoan kanssa sai sitten leivänpalan tai jotain sopivia paloja aikuisten annoksista maisteltavaksi. Assisi on niin pieni kylä, että vauvanruokia myytiin vain apteekissa. Valikoimaa kyllä sitten riittikin. Erilaisia kaloja ja lihoja pienissä purkeissa: lammasta, nautaa, ilmakuivattua kinkkua, kania, hevosta…. siis mitä???? Hevosta? Kyllä, luit ihan oikein. Näiden lisäksi purkeista löytyi lähinnä hedelmäsoseita ja jogurtteja. Soseutettuja ateroita, joita meilläpäin vauvoille annetaan, ei löytynyt. Purkit olivat ihan hassun pieniä, sen kokoisia että ehkä kahdesta tulisi tarpeeksi ruokaa yhdelle aterialle. Lisäksi vauvoille oli vielä tarjolla keksejä, paikallista sormiruokaa. Kekseissä oli sokeria ja lihasoseissa suolaa. Matka antoi kyllä perpektiiviä vauvanhoitoon, että miten erilaisia tapoja eri maissa voikaan olla… Toukalle kaikki tädit halusivat tarjota vielä keksejä ja yksi katukauppias halusi antaa karkkia! Ei ole ravintotietämys siellä ihan samalla tasolla kuin täällä. Lihasoseet olivat kyllä hyvälaatuisia ja Toukka söi niitä ihan hyvällä ruokahalulla. Kani oli eksoottisin, jota kokeiltiin.

Itse olin vähän pettynyt Assisin ravintoloihin. Eihän sinne ruokamatkalle menty, mutta silti oli vähän kurjaa, kun tuosta läheltä Töölöstä meidän suosikki-sisilialaisesta saa parempaa ruokaa. Sen sijaan leivokset ja muut herkut olivat ihmeellisiä ja ihania. En ollut koskaan nähnyt enkä maistanut mitään sellaista. Parasta oli sellainen vaalealle pehmeälle pikkuleipätaikinapohjalle kasattu valtava vuori erilaisia pähkinöitä, jotka oli peitetty luullakseni aprikoosimarmeladilla. Se oli aivan ihmeellisen ihanaa. Muuten ruoista suosikkejani olivan lampaan- ja vuohenjuusto ja puu-uunissa paistettu täysjyvävehnäleipä. Etelä-Euroopassa kyllä osataan ihan eri tavalla arvostaa laatua ruoassa. Tiesittekö esimerkiksi, että Ranskassa ruokaan käytetään enemmän rahaa kuin Suomessa, vaikka ruoka on halvempaa? Siellä osataan arvostaa hyvää, Suomessa halutaan vain päästä halvalla. Niin, ja sitten tietysti vielä tuoreet paikalliset hedelmät ja vihannekset, joita sieltä vielä sai. Tuli taas moneen kertaan mietittyä, että miksi sitä haluaakaan elää Suomessa…

Emme siis olleet ruokamatkalla, vaan pyhiinvaelluksella. Assisi on Franciscus Assisilaisen ja Klaaran kotipaikka. Vietimme ihanan viikon fransiskaanisesta spiritualiteetista nauttien. Siitä kerron vähän lisää myöhemmin, kunhan ehdin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s