ROSKAA

Tykkään lukea lehtiä, etenkin aamuisin kun olen niin hidas heräämään ja Toukka on yleensä virkeä ja valmis itsekseen tutkimaan pientä maailmaamme. Ei meille tule lehtiä – paitsi pari opintoihimme liittyvää – mutta olen mielelläni lehtikierrätyksen päätepisteenä. Kaivan vanhempieni lehtikorista Yliopiston, Tieteen ja Hesarin kuukausiliitteen, ja pikkuveli kierrättää meille Kotimaan. Onkin harmi että meidän taloyhtiössä on roskisten paikalla sellaiset monta metriä maan syvyyksiin ulottuvat kuilut, joihin roskat kaadetaan. Sieltä ei pääse naapureiden lehtiin käsiksi. Edellisessä paikassa, jossa asuin, kävin usein hakemassa maanantaina-aamuna sunnuntain hesarin.

Äitini on opiskellut muotoilua, ja hänen työpöytänsä paperipinosta (kyllä, tutkin senkin…) löysin uuden kiinnostavan lehden. Trash kertoo muotoilusta jota tehdään roskista. Se vie dyykkaamisen seuraavalle tasolle: ei vain oteta käyttöön huonekaluja, jotka vielä ovat kunnossa, vaan etsitään roskaa, josta voi tehdä jotain uutta. Alempana olevassa kuvassa on esimerkiksi puutarhaletkusta tehty kattolamppu, tässä vieressä taas hämmentävä elektroniikkajätteestä tehty päähine/peruukki.

Sisustuslehti tämä ei ole. Kuvat ovat enimmäkseen taidekuvia. En edes jaksanut lukea useimpia artikkeleja, vaikka mielenkiintoisiakin joukossa oli. Enemmän anti minulle oli lehden filosofiassa. Suunnittelijat, mainostajat, kaupat tuottavat maailmaan jatkuvasti uusia trendejä, joita ihmiset seuraavat. Ihmisluonnossa itsessäänkin on tarve saada jotain uutta, kokea jotain uutta. Koska ympäristö ei vain kestä sitä, miksei se ”uusi” voisi olla jotain vanhaa erilaisena, tai jotain aineetonta? Okei, ei mikään mullistava keksintö, mutta mielestäni on hienoa jos muotoilijat osaavat tehdä trendikkääksi sen, että laittaa perunalaatikon sohvapöydäksi.