Metsäretkellä

En elä lapsen kautta vaan lapsen kanssa,
ja yhteisestä ilostamme enkelitkin riemuitsevat.

Tämä kuva oli niin koskettava että leikkasin sen talteen Kotimaasta ja laitoin meidän jääkaapin oveen. (Kuva on vähän tärähtänyt, kun meillä on käytössä nyt vain sellainen vanha digikamera, jolla ei saa hyviä kuvia oikein muuten kuin auringonvalossa, ja sitähän ei paljon näe tähän aikaan vuodesta.) Se sopii myös tähän päivään, sillä kävin ensimmäistä kertaa Toukan kanssa pihalla ihan vaan olemassa ja leikkimässä. Kengät pysyvät jo jalassa ja niillä kävelykin sujuu, joten kiipesimme pihan vieressä olevalle metsäiselle kalliolle kävelylle. Toukka käveli, istui ja ryömi ihmetellen ympäröivää maisemaa: männyn oksia ja kuivuneita ruohomättäitä. Minä nappasin kiinni muutaman kultaisen auringonsäteen. Yritän tehdä nyt luontohetkestä päivittäisen jutun. Se ei ole hyväksi vain Toukalle vaan myös minulle. Metsässä stressitasot laskevat ja luulen että monelta pahalta välttyy sen ansiosta. Onpa tutkittu että ADHD:ta sairastavilla luontoretki lievittää oireita yhtä paljon kuin lääkkeet. Ja uskon että sen saman hyödyn saa vaikka ei ADHD:ta olisikaan, kaupungissa asuessa ja arjen monien ulottuvuuksien pyörityksessä aivot menevät solmuun muillakin.

Jouluvalmistelut meillä etenevät hissukseen. Joulupuu, nimittäin joulurahapuu, on jo koristeltu ja joulutähti laitettu ikkunaan. Siinä se sitten melkein onkin, mutta onneksi joulu tulee tekemättäkin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s