Kaksi kirjaa koti-isistä

Minulla ei ollut montaa joululahjatoivetta. Toivoin eniten näitä:

  • että ehdittäisiin ajoissa joulukirkkoon (onnistui)
  • saisin leipoa rauhassa pipareita (ei onnistunut)
  • löytäisin pari mukaansatempaavaa kirjaa pyhien ajaksi (onnistui, tosin joulunaika jatkuu yhä ja ne kirjat ahmaisin parissa päivässä).

Näiden lisäksi sain toki monia tosi hyviä lahjoja, joista paras oli ehkä elokuvaliput minulle ja Siipalle, joihin liittyi myös lastenhoito elokuvan ajaksi. Sellaista iloa ei ollakaan koettu melkein vuoteen. Jättipussi mulperinmarjoja oli myös kiva. On totta mitä sanotaan, ne maistuvat ihan toffeelta.

Löysin luettavaksi kirjastosta kolme kirjaa, ja yllättäen kahdessa niistä pääosassa oli koti-isä. Ensimmäinen oli Guy Delislen sarjakuvaromaani Burma Chronicles. Kirja on matkakertomus vuodesta Burmassa, missä Delislen vaimo oli lääkärinä Lääkärit ilman rajoja -järjestön kautta, ja Delisle hoiti alle vuoden ikäistä vauvaa. Kirjassa tosi kauniisti yhdistyy arjen kuvaus, pienet arjen sattumat joista löytyy sekä kauneutta että komiikkaa, kulttuurien kohtaaminen ja kuvaus elämästä diktatuurissa. Piirrostyyli on yksinkertainen ja selkeä ja ajaa asiansa, kirjaan sukeltaa niin kuin itse olisi siellä. Sama ote on hänen aiemmassa kirjassaan Pyongyangissa, joka kertoo kolmesta kuukaudesta Pohjois-Koreassa. Vaimo ja lapsi eivät siinä ole vielä mukana kuvioissa, mutta kirja on muuten nyt ajankohtainen ja todella karmiva. Vaikeaa uskoa, että siinä kuvatut asiat ovat totta. Molemmat kirjat taitavat löytyä myös suomeksi, nimillä Merkintöjä Burmasta ja Pjongjang.

Toinen kirja löytyi kun kirjastossa turhautuneena kävin pyytämässä kirjastovirkailijalta apua, kun mitään hyvää lomalukemista ei tunnu löytävän. Virkailija teki saman, minkä olisin itse voinut tehdä – kysyi mikä aihe kiinnostaisi, laittoi sen hakuun ja kirjoitti pitkän listan kirjoja, jotka voisivat olla hyviä. Valitsin niistä Eve Hietamiehen Yösyötön. (Nimi kertoo jo paljon!) Koskettavana kehystarinana on, mitä käy kun äiti sairastuu lapsivuodepsykoosiin, mutta kirjan sisältö ja todellinen anti on vauva-ajan ja vanhemmaksi kasvamisen kuvauksessa, joka on tehty hauskasti, koskettavasti, oivaltavasti ja niin, että jokainen pienen lapsen vanhempi voi varmasti samaistua päähenkilön tunteisiin ja kokemuksiin, oli sitten kotiäiti tai -isä. Kirja toimi minulle intensiivisenä vertaistukena. Sitä oli vaikea laskea käsistään, minä hotkaisin sen kahdessa päivässä vaikka sivuja onkin yli kolmesataa.

Ai niin, oli sitten vielä tämä toive:

  • että olisi maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

Se onnistui vaihtelevasti. Mutta sen onnistuminen onkin meistä jokaisesta kiinni, muinakin päivinä kuin jouluna.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s