Ristiriidatonta arkea (ja pari hyvää ilmaislöytöä)

Meillä isoa taistelua on käyty siitä, että hellan ja astianpesukoneen nappuloita ei saa vääntää. Joka kerta on kaikille yhtä ikävää se, kun kieltoja tottelematon taapero pitää kiljuvana ja itkevänä kantaa pois huoneesta. Onneksi eilen kotiin saapui pulman ratkaisu. Löysin käytettynä mahtavan puisen lasten hellan. Tämä täytti meidän kriteerit: mielikuvitukselle pitää jäädä tilaa, ei pientä tilpehööriä, mutta väänneltäviä korvikenappuloita pitää olla tarpeeksi. Ja se toimii! Nyt on helppoa osoittaa, että tästä ei saa vääntää, mutta tästä saa. Searsien The Baby Bookista taas löysin idean, että joku keittiön kaapeista tai laatikoista annettaisiin vauvan käyttöön virikelaatikoksi. Sieltä löytyisi vaihtuva kokoelma keittiötarvikkeita, jotka pitävät mielenkiinnon yllä vanhempien puuhatessa keittiössä. Pienessä keittiössä tämän uunin luukku ajaa nyt samaa asiaa, aina siihen asti kun Toukka alkaa olla mielikuvitusleikki-iässä.

Tänään kylässä kävi kaverini ja kesätyönantajani, joka pitää myös Toimiva perhe -koulutuksia. Hän totesi että hellaideani on kuin suoraan Thomas Gordonin opetuksista siitä, miten kodin järjestystä muuttamalla voi tehdä perheen arjen ristiriidattomammaksi. Toukka ja hella pääsivätkin kuvaan ja osaksi koulutusmateriaalia.

Sitten niihin hyviin löytöihin. Hellasta maksoin, mutta, voitteko uskoa, Kierrätyskeskuksesta löytyi toissapäivänä parisängyn paksu, ehjä, siisti, aito futonpatja ilmaiseksi. Itse kävelin siitä ohi, kun en voinut uskoa että ilmaistavaraosastolla olisi hyvää patjaa, mutta minua ennakkoluulottomampi Siippa huomasi sen ja lastasi heti auton kyytiin. Tuossa se on pihalla, se oli tuuletusta vaille valmis palvelemaan uutta perhettä. Tämä on vähän leveämpi kuin edellinen, niin mahtuu vauva paremmin kainaloon nukkumaan. Kun kulkee silmät auki ja sydän avoinna, voi löytää aarteen… Minäkin kyllä löysin aarteen, nimittäin Salapoliisin käsikirjan. Manguin sitä itse vanhemmiltani lapsena monta vuotta, ja nyt sain tilaisuuden korjata vanhempieni virheet :). Kirja saa odottaa hyllyssä tosin sen 7-8 vuotta, ennen kuin Toukka on tarpeeksi vanha sitä lukemaan. Ai niin, ja Toukalle löytyi vielä uudenveroinen Benettonin t-paita, 40 senttiä. Kiitos Kierrätyskeskus!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s