Ilman unikoulua?

Meidän oli kyllä tarkoitus pitää se. Mutta aina tuli jotain, sairastuminen, yllättäviä menoja, jotain minkä takia juuri nyt ei ollutkaan hyvä hetki. Ja nyt kun Toukka on jo vuoden ja neljä kuukautta, olen alkanut ajattelemaan, että onkohan se unikoulu edes aivan välttämätön? Tarvitseeko vauva todella koulutusta niin tavalliseen, luonnolliseen asiaan kuin uni?

Olen yrittänyt etsiä, mutta en ole juurikaan löytänyt asiasta tietoa tai kokemuksia. Unikoulu tuntuu olevan niin itsestäänselvä asia nykylastenkasvatuksessa. Yhdeltä foorumilta löysin tiedon, että lapsen oma luonnollinen vieroittuminen yöimetyksestä tapahtuisi 2-3 vuoden iässä, mutta tiedon lähdettä ei siellä kerrottu.

Kerronpa vähän siitä, miten uni meillä on mennyt. Olen siis aina tähän asti imettänyt öisin niin monta kertaa kuin Toukka on halunnut syödä. Alkuun imettää piti tunnin, parinkin välein ja välillä imetys vielä kesti sen tunnin, pari. Kesällä, puolivuotiaana Toukka alkoi nukkumaan kuudenkin tunnin jaksoja, mikä kai on se määrä jolloin määritellään että vauva nukkuu yön yli. Syksyllä uni kuitenkin taas muuttui ja taas heräiltiin parin, kolmen tunnin välein, jolloin olin aika väsynyt. Vähän ennen 1-vuotissyntymäpäiväänsä Toukka välillä öisin alkoi kieltäytymään rinnasta. Silloin nukutin hänet silittelemällä selkää. Ajattelin, että menossa olisi herkkyysvaihe yöimetyksestä vieroittumiselle, mutta Siippa sairastui ja omin voimin en jaksanut unikoulua alkaa pitämään – minulle on mahdoton ajatus että minun pitäisi herätä yöllä nukuttamaan vauvaa sen sijaan, että käännän kylkeä, annan tissin suuhun ja jatkan unia parhaassa tapauksessa edes huomaamatta koko asiaa. Parin, kolmen viikon kuluttua tämä vaihe meni ohi.

Tällä hetkellä Toukka nukkuu jo aika hyvin – ilman että olemme tehneet oikeastaan mitään asian eteen, ainakaan unikoulumielessä. Nukkumaan mennään klo 21-22 ja ensimmäinen herääminen on viiden ja seitsemän välillä. Sillä imetyksellä nukutaan vaihtelevasti vielä 1-3 tuntia, joskus herätään jo seuraavalla imetyksellä ja joskus taas imetän vielä pari kertaa tämän jälkeen ja torkumme tyytyväisinä myöhään.

No, pari kuukautta sitten vauvauinnissa satuin juttelemaan nukkumisesta parin muun äidin kanssa. Valittelin sitä kun olin onnettomasti joutunut heräämään jo seitsemältä, kun Toukka ei nukkunut sen pidempään. Nämä äidit katsoivat minua silmäkulmien alta ja sanoivat, että heillä herätään yleensä aina viiden, kuuden aikaan. This made me wonder, haluanko pitää unikoulua jos se tarkoittaisi mahdollisesti sitä, että siihen aikaan jolloin minä imetän ja saan sen ansiosta nukkua vielä useamman tunnin, minun pitäisikin tuohon järjettömään aamuyön aikaan jo herätä?

Minulla ei ole tarvetta olla öitä poissa Toukan luota. Minulla ei ole tarvetta saada Toukkaa omaan sänkyyn – itse asiassa perhepedissä nukkuminen on niin ihanaa, että siitä en hevillä luovu. Toistaiseksi meillä on siis kokeilussa katsoa, vieroittuisiko se siitä itsestään. Niin kauan kuin itse en ole väsynyt, ei tilanteessa ole mitään ongelmaa.

Unikouluvinkkien sijaan tarjoilenkin siis Merin parhaat vinkit siihen, miten yöheräilyistä selviää väsymättä!

  • Kun Toukka oli aivan pieni ja imettää piti yöllä tuntikausia, minulla oli sängyn vieressä yöimetyskori, jossa oli pieniä herkkuja ja joku hyvä kirja tai lehti, jota säästin yötä varten ja jota päivällä en saanut lukea. Niin yöimetyksistä tuli melkein odotettuja hetkiä, kun pääsin herkuttelemaan ja hyvän kirjani pariin. Tällöin Siippa nukkui eri sängyssä, jotta yövalvomiset eivät häirinneet häntä ja edes toinen meistä oli hyvin nukkunut.
  • Ainakin kerran viikossa Siippa herää aamulla Toukan kanssa niin, että minä saan nukkua piiiitkään. Mahdollisuuksien mukaan useamminkin – tosin yleensä herään niin virkeänä, että nousen ihan mielellään.
  • Asenne ratkaisee paljon. Jos alkaa yöllä herätessään murehtia sitä, miten ei saa taaskaan unta ja miten huomenna on taas väsynyt ja sitten jää kotityöt tekemättä ja en jaksa taaskaan lähteä perhekerhoon ja ja ja…. niin uni ei varmasti tule kovin nopeasti uudestaan. Kokeilepa sen sijaan vaikka muistella unia joita olet nähnyt, haaveilla mukavista asioista, lukea kivaa kirjaa tai vaikka käydä yöpalalla. Ajattele tai tee jotain mukavaa. Ei muutama yöherääminen maailmaa kaada, ja niistä voi selvitä aivan hyvin olematta väsynyt.
  • Mene ajoissa nukkumaan… itsestäänselvä neuvo, mutta joskus hankala noudattaa. (Tietäisittepä mihin aikaan tätä kirjoitan!)
  • Syö monipuolisesti ja terveellisesti ja liiku säännöllisesti. Joskus väsymykseen auttaa paremmin reipas kävely ulkona kuin torkkuminen sohvalla. Monivitamiini voi myös auttaa. Pahimpina aikoina mun aamiaisena oli ohranorasmehua, marjasmoothie, c-vitamiinipilleri ja sen lisäksi vielä mukillinen kahvia ;).
  • Perhepeti. Imetysvaiheessa sen merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Sen lisäksi että yöimetyksestä tulee huomattavan helppoa, useimmat lapset myös nukkuvat paremmin vanhemman vieressä. Meillä Toukalla on oma sänky meidän sängyn jatkeena, niin että saadaan olla lähekkäin mutta kaikilla on silti tarpeeksi omaa tilaa. Vaikeina öinä otan Toukan oman peittoni alle, jolloin uni rauhoittuu yleensä selvästi.
  • Unipussi. Kun vauvan varpaat pysyvät lämpiminä, nukkuu vauva paremmin. Unipussia on itse asiassa tutkittukin ja havaittu, että sitä käyttäessä vauvat nukkuvat pidempiä unijaksoja. Meillä on käytössä nyt ManyMonthsin merinovillainen unipussi jota voin lämpimästi suositella, sillä se kasvaa lapsen mukana ja siinä on pitkät hihat.
  • Nuku päikkärit silloin kun vauvakin… Minulla tämä ei tosin toimi, kun en osaa nukkua päivisin.
  • Ja silloin kun ei kuitenkaan ole saanut tarpeeksi unta ja aivot on käännetty pois päältä, yritän järjestää oloni mahdollisimman mukavasti. Annan itselleni luvan tehdä aivottomia ja mukavia asioita, joista tulee hyvä olo – vaikka syödä herkkuja ja katsoa hömppäelokuvia. Mitä vaan, että jaksaa iltaan asti.

Hei, ja jos jollain on kokemuksia tai ajatuksia luonnollisesta vieroittamisesta, niin kommentoikaa ihmeessä! Olisi tosi tosi kiinnostavaa kuulla, miten asia on teillä mennyt.

Mainokset

7 ajatusta artikkelista “Ilman unikoulua?

  1. Meillä nukuttiin aika vaihtelevan hyvin perhepedissä 2-vuotiaaksi asti yöimetyksen kera, mikä on kieltämättä kovin kätevää. Nukkuu itsekin rennommin, kun vauva on lähellä ja tietää heti, miten hän voi.

    Sitten viime kesänä lähdin viikoksi Italiaan ja poika oppi parin illan lievän vastustelun jälkeen nukkumaan omassa sängyssään, joka tosin silloin oli vielä samassa huoneessa kanssamme. Kun talvella muutimme isompaan kotiin, lapsi alkoi tyytyväisenä nukkumaan siinä samassa sängyssä omassa huoneessaan. Meni kaikki kätevästi ilman sen kummempia unikouluja, vaikka jossain välissä se olikin kovasti harkinnassa.

  2. Meillä ensimmäisen kanssa yritimme unikoulua, kun ajattelimme, että niin ”pitää” tehdä. Olin itse paikalla, mutta eri huoneessa ja mies valvoi itkevän vauvan kanssa: se oli kamalaa ja päätin, että sillä tavoin meillä ei enää tehdä! Toisen kanssa puolivuotiaana laitettiin omaan sänkyyn siskon kanssa samaan huoneeseen. Nyt halusin itse olla paikalla. Se meni helposti, hän taisi yhdestä yöstä oppia nukkumaan ilman imetystä. Olin vierellä ja silittelin hänet uneen. Kolmannen kanssa olimme perhepedissä, minä nautin ja lapsi nautti, mies ei niinkään! Nyt on neljäs ja olen hänen kanssaan kahdestaan perhepedissä. Mies nukkuu toisessa huoneessa ja olemme nyt kaikki tyytyväisiä: mies saa nukkua rauhassa ja minulla on levollinen mieli, kun ei tarvitse pelätä, että miehen unet häiriintyisivät. Ainut vain, että joskus KAIKKI lapset haluaisivat nukkua minun ja vauvan kanssa. Välillä olen ottanut heitä nukahtamaan sänkyyni ja mies on sitten myöhemmin kantanut heidät omiin sänkyihinsä, eivät ole heränneet siihen. Luulen, että tässäkin asiassa tapoja on niin monia kuin meitä ihmisiä on erilaisia, kelle sopii mikäkin.

  3. Kiitos kommenteista! Mielestäni on tosi tärkeää juuri huomata, että erilaisia tapoja nukkua on tosi monia, ja jokaiselle perheelle voi löytyä oma erilainen hyvä tapa lapsen tai lapsien kanssa nukkumiseen. Yleensä kun tarjotaan vain sitä yhtä mallia, että isä ja äiti nukkuvat koko yön rauhassa omassa sängyssään ja lapsi omassaan, että tämä olisi se ideaali johon kaikkien pitäisi pyrkiä ja jos siihen ei päästä, jokin on vialla… Rohkeasti siis etsimään sitä, mikä omassa perheessä johtaa siihen että jokainen on tyytyväinen ja nukkuu yönsä hyvin!

  4. Tulin niin iloiseksi kirjoituksestasi. Keskustelua aiheesta tarvitaan lisää. Lapsemme, joka nyt on reilu yksi -vuotias alkoi puoli vuotiaana heräilemään todella tiuhaan. Sitä ennen imetin 2-3 kertaa yössä. Nyt ymmärrän, että useat heräilyt johtuivat kehitysvaiheista, flunssista, hampaiden tulosta jne. Välillä olin todella uupunut, vaikka samassa sängyssä nukumme koko perhe edelleen oikein tyytyväisinä. Tosin väsymystä lisäsi varmasti läheisen ihmisen yllättävä kuolema aivan vauvan ensi kuukausina. Valitin ympäristölle väsymystäni ja myös taisin neuvolassakin asiasta mainita ja aina vastauksena oli unikoulu. Minä olen ja olin vain niitä ihmisiä, joka ei voi kestää oman vauvan huudattamista missään muodossa vastaamatta siihen. Tai siis yritin kyllä tassutella, nukuttaa omaan sänkyyn, käytin Pentleyn neuvoja, tehdä niin, että vauvani ei itkisi, mutta mikään niistä ei oikein toiminut, vain tissi rauhoitti. Samoin iltanukutukset menivät tissillä aina yksi -vuotiaaksi asti. Koin niistäkin välillä huonoa omaa tuntoa, vaikka lapseni nukahti sillä tavoin erinomaisesti, ilman huutoa ja oikein nopeasti. Rakastin nukahtamishetkiä imettäen, siinä sai myös itse samalla levätä sängyllä maaten. Olin kuitenkin jostain ymmärtänyt, että vauva oppii huonoille nukkumistavoille, jos vauvan antaa nukahtaa rinnalle Väsyneessä tilassa en osannut kyseenalaistaa koko tätä unikoulu hysteriaa. Mutta kun sitten yhden ja ainoan kerran mieheni kanssa yritettiin ”unikoulua”, vauvamme ehti itkeä tasan muutaman minuutin kovaa ja raastavaa itkua sylissäni, kun mieheni kaappasi lapsemme syliinsä ja vihelsi pelin poikki, ja siitä kaappauksesta olen ikuisesti kiitollinen ja sinä yönä suunnattoman helpottunut. Aamulla tajusimme, että pikkuiselle oli tullut yön aikana uusi hammas. Tunsin piston sydämessäni, vauvan heräilyyn oli aina syy ja rinta lohdutti. Annoimme vihdoin periksi kaiken maailman koulu -ajatuksille ja sen jälkeen yöheräämiset eivät tuntuneet enää lainkaan raskailta, vaikka ne jatkuivat entiseen malliin. Suljimme korvat kokonaan kaiken vauvojen koulutuksilta ja kasvatuksilta. Nukuin päiväunia lapseni kanssa ja opin muutenkin kuuntelemaan paremmin vauvan omia viestejä. Luotan edelleen siihen, että vauva alkaa nukkua pidempiä pätkiä, kun hän on siihen itse valmis. 11 kuukauden ikäisenä vauvamme alkoi juoda aivan itsestään yhä enemmän ja enemmän luomumaitoa. Aloin miettiä, että ehkä pian olisin valmis lopettamaan imettämisen kokonaan. Alaselkäni vihoitteli kovasti, imetys koetteli kehoani, suupieleni olivat jatkuvasti auki, vaikka yritin muistaa vitamiinit ja hyvän ruokavalion. Lopetuspäätös ei ollut helppo ja tein töitä kaksi kuukautta itseni kanssa, jotta pystyisin olemaan varma päätöksestäni. Olin valmistanut vauvaani lopettamiseen, iltaisin emme nukahtaneeet enää tissille, vaan hän oppi nukahtamaan niin, että sai halata ja halauksia minulta sängyllä niin paljon kuin halusi. Ensimmäisenä kertana puoli tuntia oli pientä vastustusta ilmassa, mutta sitten välillemme muodostui uusi ihana nukahtamistapa, sylitellen puoli tuntia sängyn päällä ja siihen vauva sitten nukahtaa. Öisin en ottanut ohjenuoraksi, että ruoka pois kokonaan. Minusta ajatus on aivan älytön. En voi käsittää, että neuvola ohjaa lapsia nukkumaan puoli vuotiaina ilman maitoa öisin. Nyt vähän yli 1 -vuotias lapsemme saa aina halutessaan maitoa tuttipullossa yöaikaan. Juomiskerrat ovat tosin vähentyneet ehkä runsaamman päiväsyömisen johdosta, heräilyä on vielä, mutta selvästi vähenemään päin. Jotta kirjoituksestani ei tulisi romaania, vain lyhyesti, että yhdyn ajatukseen, että lapset pärjäävät hyvin ilman unikouluja. Vanhempien tulisi vain hyväksyä se tosiasia, että vauvan ensimmäinen vuosi on haastavaa aikaa myös unien suhteen. Mainitsemasi ohjeet valvomisen kestämiseen ovat mainiot ja niitä tulisi neuvoloiden jakaa unikouluohjeiden sijaan. Tuntuu kuin nuoret perheet yrittäisivät pakolla saada pienet vauvat toimimaan oman elämänsä mukaisesti, sillä jos niin ei tehdä, pieni vauva on pahimmillaan pilalle hemmoteltu. Kuinka pientä vauvaa voi hemmotella pilalle? Todennäköisimmin taustalla vaanii vanhempien oma pelko oman elämän elinikäisestä muuttumisesta. Kun vain muistaisimme, että pienten lasten vaativat vuodet ovat elämänkaarillamme hyvin lyhyitä hetkiä. Miksi ei voisi rauhoittaa omaa elämäänsä siksi hetkeksi ja löytää uudenlaisia onnen hetkiä omasta pienestä perheestä? Uskon vakaasti, että ne kantavat paljon pidemmälle kuin minkäänlaiset unikoulut. Jos minulla on vielä onni saada toinen lapsi, viskaan kaiken maailman vauvojen kasvatuskirjat roskikseen ml. internetin keskustelupalstat:). unohdan unikoulut ja kuuntelen omaa sisäistä ääntäni, sitä ääntä, joka on ohjannut naisia ja äitejä vuosituhansia hoivaamaan ja rakastamaan omaa lastaan. Meissä naisissa on valtava sisäinen voima ja viisaus. Meidän tulee vain uskaltaa luottaa siihen ja toimia sen mukaisesti, näin toimimme myös oman lapsemme parhaaksi, rakkaudella.
    Nautinnoillisia yöimetyshetkiä perheellesi:)
    t. Kristiina

    • Onpa mukava lukea kirjoituksia, joiden ajatusmaailma vihdoin kohtaa omani kanssa. Esikoisemme on 8kk ja olen jo pari kuukautta sitten päättänyt olla unikouluttamatta häntä. Mieheni on onneksi samoilla linjoilla, vaikka välillä häntä huolettaa minun jaksamiseni yösyötöissä ja iltanukutuksissa.
      Lapsi on pieni vain hetken aikaa ja nyt haluan olla (ja tietysti myöhemminkin) läsnä niinkuin hän haluaa. Pientä vauvaa ei voi hemmotella pilalle… Toivon toki, että tulevan vuoden sisällä lapsi nukahtaa muutenki kuin rinnalle ja että yöimetykset loppuvat, mutta unikoulut ja huudatukset eivät tunnu sydämessäni oikeilta. Vauvan alkaessa ymmärtää paremmin puhetta yms. on yöimetyksiin eräs äiti antanut hauskan keinon: vauvalle sanotaan, että maito nukkuu:-) hassua, mutta tämä oli kuulemma tepsinyt useammalla kuin yhdellä…
      Kiitos vielä ihanasta blogista!

      • Hei! Kiitos itsellesi 🙂

        Meidän kirppu on nyt tosiaan 1,5v, ja yöheräilyt eivät haittaa enää yhtään. En itse asiassa tiedä, herääkö hän öisin vai ei – saattaa herätä kerran, tai saattaa olla heräämättä, sillä nukun itse niin sikeästi että en välttämättä huomaa aamulla heränneeni imettämään. Toki jos hampaita tulee tms. heräilyjä on enemmän, mutta uskon että imettävänä äitinä niistä selviää helpommalla!

        Vaikka tissi onkin ykkönen nukahtamisessa, Kirppu pystyy myös nukahtamaan ilman sitä. Jos minä olen huoneessa, muu ei kelpaa, mutta voin myös huoletta olla päiväuniaikaan tai jopa illalla muualla, koska tiedän että jos minä en ole kotona, muukin nukuttaja ja nukutustapa kelpaa. Isovanhempien luona Kirppu oli kerran jopa nukahtanut itsekseen keskelle eteisen lattiaa – kotona sellaista ei kyllä pääse käymään. Vauvat ovat yllättävän joustavia ja ymmärtäväisiä eri tilanteissa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s