Puolitoistavuotiaan sormiruokailukuulumisia

Välillä on ollut mielessä taas kirjoittaa sormiruokailusta, mutta koska se on sujunut niin tasaisen hyvin, ei motivaatio ole ollut siihen niin suuri. Olen ajatellut vain sanoa, että alussa oli opettelua mutta nyt se sujuu kuin tanssi, enkä varmaan kirjoita aiheesta enempää. Näin olikin aika pitkään. Vuoden ikäisenä Kirppu oppi syömään lusikalla muutaman viikon harjoittelun jälkeen, minkä jälkeen lähes kaikki ruokailut ovat sujuneet omatoimisesti. Kun haarukkaa tarjottiin pari kuukautta sitten ensimmäisen kerran, Kirppu keksi heti mitä sillä voi tehdä. Meillä on ollut sääntönä, että jos lusikka tai haarukka on tarjolla, sitä käytetään eikä syödä käsin. (Sen opetteluun piti käyttää useampi viikko ellei kuukausikin, että käsiä ei laiteta puuroon – minä en vaan jaksa sitä sotkua – mutta kun se lopulta opittiin, ei asiasta enää ole tarvinnut sanoa.) Sellaiset ruoat, jotka sopivat sormin syötäväksi, taas syödään edelleen sormin. Olen ottanut välillä kuvia kivoista sormiruokailuhetkistä, Kirpun lempiruoista ja siitä, kun pasta tomaattikastikkeella meni suoraan suuhun ilman sotkua.

Tässä harjoitellaan naksujensyönnin ahmimismestaruuskisoihin. Söpöjä syömiskuvia löytyi niin paljon että teki paljon vastustaa kiusausta laittaa niitä tänne blogiin… Ei vaan tunnu reilulta laittaa kokokuvia jostakusta joka ei vielä itse osaa päättää, haluaako kuviaan tänne.

Haarukalla syömisen harjoittelua…

Ja tässä mökiltä se ihana hetki, kun tomaattikastike ei sotkenut 🙂

No, mutta nyt tosiaan sormiruokailussa on tullut uusi vaihe. Ilmeisesti on tavallista, että lapsilla tulee välillä aikoja, jolloin heillä on tarve olla ”pienempiä”. Kirpulla se on nyt. Se tuntuu liittyvän tähän oman tahdon heräämiseen. Kirppu haluaa olla rinnalla paljon useammin kuin ennen, tarvitsee enemmän syliä, ja ei halua enää syödä itse. Kirppu on oppinut pyytämään asioita, ja sanookin jokaisella ruoalla ”syyytä” ja työntää lautasen minua kohti. Ja minähän syötän. Sormiruokailun puoli ideaahan on lapsen itsenäisyyden tukemisessa (ja toinen puoli motoristen taitojen harjoittelussa), ja jos Kirppu nyt tarvitsee huomiota enemmän sitäkin kautta, että häntä syötetään, teen sen mielellään – etenkin kun tiedän, että se on vain vaihe ja menee ohi sitten kun sen aika on. Kyllä se kieltämättä välillä turhauttaa, kun on tottunut syömään oman ruokansa rauhassa lapsen syödessä itse, mutta, no, jos on asioita joita ei voi muuttaa, ei kannata taistella vastaan.

Toinen asia syömiseen liittyeen on se, että Kirppu söi alkuun melkein kaikkea. Ihmettelimme, että miten näin kaikkiruokaisia vauvoja voi olla olemassa! Iän myötä valikoivuus on kuitenkin lisääntynyt. Tällä hetkellä erilaisia ruoka-aineita on noin kymmenen, joista yhdistellään aterioita. Onneksi niistä kuitenkin tulee aika monipuolinen kokonaisuus, ja olen myös iloinen siitä että imetän vielä ja syön itse edelleen terveellisesti ja lisäksi raskaus- ja imetysajan monivitamiineja ja kalaöljyä, joten tiedän että maidosta Kirppu saa jo ison osan tarvitsemistaan aineista.

Katsoin The Baby Bookista listan, jossa on Dr. Searsin suosittelemat ravintorikkaimmat ruoat jotka maistuvat useimmille taaperoille, ja lista oli aika samanlainen kuin Kirpulle maistuvien ruokien lista. Mistä sitä tietää, ehkä Kirppu todella huoliikin vain ne joita tarvitsee eniten. Laitan listan tähän, koska muutkin vanhemmat voivat saada tästä uusia ideoita, mitä valikoiville taaperoille tarjota.

  • avokado
  • parsakaali
  • tumma riisi
  • juusto
  • munat
  • kala (lohi)
  • kidneypavut
  • pähkinälevitteet
  • kaurapuuro
  • täysjyväpasta
  • bataatti
  • tofu
  • kalkkuna
  • jugurtti

Näistä suuri osa on Kirpun herkkuja, vaikka kaikki eivät maistukaan. Tämän lisäksi hyviä herkkuja ovat kaikki hedelmät ja tuore tomaatti, sekä pasta ja jauhelihakastikke, joka on Kirpun lempiruokaa ja johon saa hyvin raasteena piilotettua kaikenlaisia vihanneksia. 🙂 Luomujauhelihaa saa vielä nykyään melkein joka kaupasta, jopa meidän pienestä lähi-Alepasta josta ostan sitä pakastimeen useamman rasian sen ollessa tarjouksessa kun viimeinen myyntipäivä lähestyy. Ai niin ,ja hapankaali! (Syökö teidän muidenkin lapset hapankaalia suurella ruokahalulla, vai onko se vaan meidän Kirppu?)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s