Oi jos senkin voisin tehdä…

Jotenkin ennen tenttiviikkoa usein alkaa tulla erikoisia ajatuksia mieleen. Esimerkiksi: ”Mitä jos oisin vaan kotiäiti enkä yrittäisi opiskella samalla? Ei olisi stressiä, kiirettä… Tai hei, nyt olisi hyvä aika aloittaa neulomaan Kirpulle uusi villapaita perulaisilla perinnekuvioilla! Enpä muuten ole ompelukonettakaan ottanut hetkeen esille… Voisi tehdä vaikka paidan, tai housut, tai molemmat, tai mekon itselleni? Uusi mekko, mikä mahtava idea!”

Totuus kuitenkin on, että en ole ottanut sitä ompelukonetta esille sitten Kirpun syntymän, ja on iso todennäköisyys siihen etten tule ottamaankaan. (Viimeinen asia mitä sillä tein oli valtava loppuraskauden hormonihuuruissa ommeltu vaaleanpunainen röyhelökoriste vauvan sänkyyn.) Minulle jo siinä on tarpeeksi, että tässä lastenhoidon lomassa saan joka päivä neuloa pari riviä, lukea muutaman sivun, kirjoittaa jotakin ja rukoilla pienen hetken. Sellaisia asioita, jotka ovat minulle rentouttavia ja tärkeitä. Ja jotenkin ompeleminen ei ole samalla tavalla rentouttavaa kuin neulominen, siinä ei pääse samanlaiseen meditatiiviseen tilaan – yleensä totta puhuen päädyn hermostumaan ompelukoneelle kun langat menivät taas solmuun, kun taaas pitää vaihtaa lanka… On tosi kiva ajatus tehdä itse vaatteita, mutta käytännössä se saa odottaa siihen asti, jos minulla joskus on paljon ylimääräistä aikaa. Tai jos on tosi hyvä idea. Mutta se ei estä haaveilemasta! Tällä kertaa haaveilu alkoi tuosta kuvan haalarista. Kirppu sai tuon ihanan Nosh organicsin haalarin nimpparilahjaksi kummitädiltään, ja se on ollut päällä siitä asti. Itse ostan ihan kaikki Kirpun vaatteet käytettyinä kirpparilta, ja vaikka sieltä löytääkin paljon kivoja vaatteita, joskus tuntuu että ne kaikista kivoimmat eivät päädy sinne kirpparille asti. On kiva että jokaista kokoa olisi edes muutama sellainen vaate jotka on vain yksinkertaisesti absoluuttisen ihania ja joiden katsomisesta tulee hyvä mieli. Ja sitten päädyin ihailemaan kangaskauppoja… (Kuvat on linkkejä.)

Tästä tulis Kirpun lempipaita. Jos paidassa on junan kuva, pukemisesta vaan kaikki kiukuttelu.

Tämä kangas on ehkä jopa niin kiva, että voisin suostua siihen että minulla ja Kirpulla olisi samanlaiset paidat. (Haaveilen kyllä alinomaa, että aikuisille tehtäisiin samanlaisia vaatteita kuin lapsille – iloisen värisiä, mukavia materiaalia, helppoa liikkua, hauskoja yksityiskohtia, eikä silti liian kalliita…)

En kestä tätä söpöyttä! Kangas JNY desgin.

Tästä mä tekisin pipot kaikille: pojalle, kummipojille, ehkä myös minulle! Kangas JNY design. Ja vielä yks samalta:

Oikestaan pidän tästä vielä enemmän kuin viidakosta. Tosi monissa lasten vaatteissa ja leluissa on eksoottisia eläimiä, vaikka nämä meidän kotoisat eläimet on vähintään yhtä sympaattisia. Kuten vaikka nääkin:

Tsöpö. No mutta, nyt kun olen ihaillut näitä, lupaan olla katselematta enempää kankaita ennen ensi tiistaita ja tenttiä. Jos senkin jälkeen haluan vielä pyyhkiä pölyt ompelukoneesta, on ehkä sitten nyt sen aika.

PS. Tyhjensin vaatekaappiani uusien tieltä, ja kokeilin laittaa vaatteet myyntiin Trendsalesiin, joka on uusi käytettyjen vaatteiden nettikauppa. Saa nähdä meneekö kaupaksi, mutta kymmenestä jätetystä ilmoituksesta sai lahjakortin – minä valitsin yhteen kivaan lastenvaatekauppaan Helsingissä. 25 ilmoituksesta olisi saanut valita lahjaksi jo hameita ja kenkiä eri suunnittelijoilta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s