Haa-ukka, kitoos

Yksi kysymys joillakin sormiruokailun aloittamista pohtivilla vanhemmilla on, että syökö se sitten sormin vielä kouluikäisenäkin?

Tähän hyvä vastaus on, että ei syö, ellette kotona muutkin syö sormin. Lapsi nimittäin haluaa (tiettyyn ikään asti) kasvaa samanlaiseksi kuin sinä, ja oppia tekemään asiat niin kuin sinä ne teet. Hyvät nyrkkisäännöt lapsen oppimiselle ovatkin, että lapsi oppii parhaiten, kun

1. Oppiminen lähtee lapsen omasta kiinnostuksesta
2. Lapsi saa oppia tekemällä aikuisen kanssa yhdessä ja seuraamalla hänen esimerkkiään.

Meillä tämä on hyvin toiminut mm. haarukalla syömisen kanssa. Emme ole missään vaiheessa yrittäneet saada Kirppua syömään haarukalla, vaan hän on itse alkanut vaatimaan haarukkaa, koska isillä ja äidilläkin sellainen on. Pikemminkin olemme sanoneet, että voit kyllä syödä sorminkin, mutta – haarukka on saatava. Haarukka on toisessa kädessä ja toinen käsi vielä auttaa, että ruokaa menisi tarpeeksi suuhunkin asti. (Ja okei, myönnetään, saatan kyllä välillä itsekin syödä sormin… Voiko lapselle opettaa parempia tapoja kuin mitä itsellä on?)

Toinen mikä on hyvin tullut Toukalle opettamatta, on kiitoksen ja ole hyvän (eli uvauva:n) sanominen. Havahduin yksi päivä puistossa, kun huomasin lasten vanhempien toisaalta sanovan lapsilleen, ettei toisen kädestä saa ottaa, mutta ottavan kuitenkin itse lastensa kädestä esineitä mitään sanomatta tai selittämättä. Eikö se anna lapselle aika ristiriitaisen viestin? Minä päätin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa ja jättää lelujen vahtaamisen hiekkalaatikolla vähemmälle ja alkaa itse kertomaan, miksi otan jonkun esineen Kirpulta, ja sanomaan kiitos ja ole hyvä esineitä otettaessa ja annettaessa. Ja se toimii, sillä meillä on tällä hetkellä hyvin kohtelias alle kaksivuotias kotona, ainakin mitä tulee kiitoksen sanomiseen. (Sitä kädestä ottamista saanee vielä harjoitella jonkin aikaa…) Tietysti ne sanat saavat tulla silloin kun ne tulevat, ja vähitellen sekin vielä selvenee, mihin kaikkiin tilanteisiin niitä voi käyttää. Eniten toivon, että ne olisivat ainakin useimmiten sanoja jotka tulevat sydämestä ja tarkoittavat jotain, eivätkä jotain mitä sanotaan koska on pakko tai koska niin täytyy tehdä. Toivon siis että voisin opettaa oikeaa kiitollisuutta, enkä vain hyviä tapoja. Miten sellaista sitten opetetaan? En tiedä, mutta oman sydämen asenteella on varmasti siinä tosi suuri merkitys.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s