Melkein liian pieni pipo

Havahduin toissapäivänä siihen, että korvat ja sormet alkoivat muuttua jääpuikoiksi. No, ei se ole ihme jos ei ole pipoa tai hanskoja (koska olen mestari niiden hukkaamisessa). Musta tuntuu pöljältä ostaa jotain mitä on helppo tehdä itse, ja Tarjoustalossa oli vielä maanantaina Novitan puro-lankaa tarjouksessa kaksi kerää viidellä eurolla, joten vimmainen neulominen alkoi. Kirppu ei juuri anna minun tehdä tällä hetkellä käsitöitä, joten olen löytänyt neulomisaikaa mm. yöllä, kun Kirppu valvoo hampaiden vuoksi ja minä istutan sen tunniksi katsomaan Teletappeja, hiekkalaatikon reunalla ja tietysti luennoilla, jotka on mun lepoaikaa. Ja sitten tänä aamuna, kun ihme kyllä, Kirppu kiukutteli kaikesta muusta, mutta antoi minun rauhassa kirkasvalolampun ääressä nauttia ison mukillisen kahvia ja tehdä pipon valmiiksi.

Mutta miksi mun pipoista tulee aina aavistuksen verran liian pieniä? Olin ajatellut tehdä kivan lököpipon, mutta yksi kerä riitti vain tällaiseen tosi istuvaan pipoon, joka – TAAS – jättää sentin korvista paljaaksi. Näin käy mun jokaisen pipon kohdalla, vaikka kuinka päätän että nyt mä teen tarpeeksi ison. Onneksi mulla on paksu tukka…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s