Jouluvalmisteluja

Olen kyllä aina rakastanut Joulua, mutta näin lapsen myötä musta on tullut ihan joulupöhkö. Joka aamu herään yhtä innoissani siitä että on joulukuu, että on pakkasta ja paljon lunta ja kaikkialla valkoisen kaunista. Mahtavaa! Ei se mitään että Kirppu on vähän vastentahtoisempi kaikessa joulu- ja talvifiilistelyssäni, multa kyllä löytyy intoa kahdenkin edestä. Pulkassa istuminen ei innosta ja potkukelkkaankin pitää houkutella lupaamalla laulaa Kulkusia koko matka – no onneksi joululauluista Kirppukin kiinnostuu.

IMG_5568Onneksi muut joulupuuhat ovat hauskoja. Meille lopulta päätyi kolme adventtikalenteria – niitä perinteisiä kuvakalentereja – joiden avaaminen on suuri ihmetyksen aihe. Ja vaikka aavistelin pahaa, ei ole mikään ongelma että luukkuja saa avata vain yhden päivässä. Adventtiaamuna joulusukasta löytyi pieni rasiallinen rusinoita Kirpulle ja pipareita vanhemmille, ja rusinat nyt toimii aina. Adventtipöytään olohuoneessa ilmestyy hiljalleen epäsäännöllisin väliajoin jouluevankeliumin hahmoja Lasten keskuksen Jouluseimi-askartelukirjasta. Eilen tietäjät lähtivät matkaan. Kirppu on viime aikoina ollut tosi kiinnostunut numeroista ja laskemisesta, ja on laskutoimitustensa perusteellatullut siihen tulokseen, että pöydällä on ”neljä tietäjää”. IMG_5562Yritin ensin askarrella hahmoja yhdessä Kirpun kanssa, mutta kun ensimmäisen kolmen minuutin aikana Jeesus-lapsi oli jo kolmessa osassa, tulin siihen tulokseen että vielä toistaiseksi on parempi lisäillä hahmoja yön hiljaisuudessa. Varmaan ensi Jouluna pääsee jo tekemään enemmän yhdessäkin, nyt vielä enemmän vain iloitaan työn tuloksista yhdessä. Mutta hei, tehtiin me yhdessä yksi joulukoriste, se syntyi ihan spontaanisti!

IMG_5579

Lahjatkin on jo melkein hankittu, ja joulukoristelaatikon hakua vintiltä suunnitellaan ahkerasti. Pipareita leivoin Kirpun kanssa maanantaina Olgan kotona -blogin ohjeella. Respetiin kuuluivat myös ohjeet, miten leipoa 2-vuotiaan kanssa. Siihen asti pääsin, että osasin olla välittämättä sotkusta ja leipomisen epäkäytännöllisyydestä. Valitettavasti olisin myös tarvinnut ohjeet siihen, mitä tehdä jos taaperoa ei kiinnosta muu kuin taikinan syöminen kaksin käsin. En ymmärrä, mikä siinä on niin erityisen kehittävää lapselle. Luinko ehkä reseptiä väärin, kun ohjeessa oli 2v4kk-ikäinen tyttö, ja mulla mukana olikin 1v10kk-ikäinen poika? No, kyllä se myös levitti jauhoja pöydälle ja ihan joka paikkaan muuallekin hyvin tarmokkaasti. Kuva piti tietysti ottaa niistä kymmenestä sekunnista, kun kaulin jaksoi kiinnostaa. Kolmen pellillisen jälkeen mulle riitti, istutin Kirpun sohvalle katsomaan teletappeja youtubesta ja tein itse pari pellillistä täydellisen muotoisia ja paksuisia sydämiä. Se oli tosi mukavaa ja rentouttavaa – aina siihen asti, kun unohdin ne täydelliset piparit puoleksi tunniksi uuniin. Seuraava kerta saa odottaa ensi Jouluun, ellei ala liikaa himottaa viime Joulun reseptini, sokerittomat taatelipiparit.

Tuon Olgan kotona -blogin ohjeissa on käytetty kaikissa intiaanisokeria ja spelttijauhoja, niin kuin itsekin mieluiten käytän. Muuten blogi on kyllä sellainen, että ihmettelee vaan miten joku jaksaa hoitaa ison omakotitalon, sisustaa sen tosi kauniisti, hoitaa eläimiä ja kaiken sen lisäksi vielä leipoa pipareita lasten kanssa. Ei voi muuta kuin todeta, että meitä ihmisiä on niin erilaisia.

Kirpulla on menossa joku uusi ja minun hermoille haastava kehitysvaihe, joka tuo oman lisänsä kaikkeen tähän. Kirppu on alkanut saamaan uhmaraivareita, mutta asioista jotka minusta tuntuvat ihan absurdeilta. Ymmärtäisin paremmin jos uhmakohtaus tulisi siitä, että en anna lisää rusinoita tai kun vaatteet pitää laittaa päälle – no siitä välillä tuleekin. Mutta on vaikeaa ymmärtää, miksi kiukutella asioista jotka ovat herran itsensä ihan vapaasti päätettävissä, kuten laittaakko essu päälle pipareita leipoessa, miten päin istua keinussa tai olisiko kivempi työntää potkukelkkaa vai istua itse kyydissä. Mitä siinä sitten tehdä, kun jokainen mahdollinen vaihtoehto tuottaa itkupotkuharmitusta… Tänään vain kävelin tilanteesta pois ja aloin tekemään jotain ihan muuta, ja Kirppu seurasikin vähän ajan päästä perästä. Onko muilla tällaisesta kokemusta, miten siitä selvitään ja ennen kaikkea, miten pian se menee ohi?

Advertisements

One thought on “Jouluvalmisteluja

  1. Hei! Päädyin tänne etsiessäni terveellisempää piparkakkuohjetta 🙂 Blogisi olikin tosi kiva muutenkin! Meillä samantapaisia uhmajuttuja, kuin mistä kirjoitit (tyttö tosin jo kohta 3v). Meillä auttaa kun vain ignooraan koko jutun ja alan touhuta jotakin muuta, mikä saattaisi kiinnostaa häntäkin. Joskus joudun laittamaan korvatulpat korviini, että pystyn olemaan itse rauhallisena… Ihanaa joulua teille, ja käynpäs vielä katsomassa Olgan pipariohjeen! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s