Kotikoulussa Espanjassa

IMG_5671IMG_5658

Ennen joulua me vietettiin puolitoista viikkoa Espanjassa. Olen monta vuotta haaveillut siitä, että keskellä pimeintä talvea pääsisi hetkeksi jonnekin valoisaan – ja myös siitä, että olisin joskus sellaiseen aikaan lämpimässä maassa, että voisin poimia tuoreita hedelmiä puusta. Tänä vuonna me saatiin vihdoinkin molemmat, kun amerikkalainen, Espanjassa asuva tuttavaperhe kutsui meidät kylään luokseen. Aurinko toimi mahtavasti, ensimmäisinä päivinä minusta tuntui että keho heräsi kokonaan uudestaan eloon ja vaan imi akkunsa täyteen aurinkoenergiaa. Tässä on muutama pieni kuva meidän matkasta. Tuo alla oleva kuva on lähinnä siksi, että se on tarpeeksi epämääräinen siihen että Siipastakin voisi olla täällä välillä kuva.

Minua on jo jonkin aikaa kiehtonut perheet, jotka valitsevat pitää lapsensa koulussa kotona. Ei siksi, että välttämättä itse haluaisin näin tehdä – olen kyllä miettinyt sitä vaihtoehtoa ja innostunut monta kertaa siitä, millainen olisi minun ideaalikouluni, mutta en toistaiseksi mitenkään vakavasti oman lapsen kohdalla. Perheessä, jonka luona olimme, lapset olivat kotikoulussa, ja käytin tietysti tilaisuuden hyväkseni tutustuakseni siihen, millainen kotikoulu voisi olla. Perheen kolme lasta olivat siis jo teini-ikäisiä ja eivät olleet olleet päivääkään tavallisessa koulussa. Yksi syy tähän tosin oli se, että heidän mielestään espanjalaiset koulut olivat tasoltaan niin surkeita – toinen perheen pojista totesikin, että jos he asuisivat Suomessa, he menisivät heti tavalliseen kouluun, koska hekin olivat kuulleet kaiken hehkutuksen suomalaisten koulujen erinomaisuudesta.

Perheen äiti kertoi, että Yhdysvalloissa jopa 20% lapsista käy kotikoulua. Tilanne on siis hyvin erilainen kuin Suomessa, koska kotikoulua varten on valmiina erilaisia opetusmateriaaleja, kirjasarjoja ja tietokoneohjelmia. Kotikoulun valitseville löytyy myös paljon tukea, ja perheen äiti kertoikin minulle että hänen kotikoulun valinneet ystävänsä Yhdysvalloissa tapaavat kerran viikossa yhdessä ja pitävät lapsilleen yhteisen koulupäivän.

Tämän perheen kotikoulu oli siis hyvin erinäköinen kuin mitä itse olin kotikoulusta ajatellut, koska kaikki opintomateriaali oli tietokoneella. Koko koulun ajaksi peruskoulusta lukioon oli tietokoneella ohjelmat, joissa oli oppitunti, tehtäviä ja opittua testaavia kokeita. Koulupäivä näytti siltä, että kolme lasta istuivat olohuoneessa sohvalla lojuen tai pöydän ääressä omilla läppäreillään ja kuulokkeet korvilla, kun äiti hoiti omia töitään ympäri taloa. Välillä kaikki tulivat yhteen juttelemaan mistä milloinkin, lisäämään puita takkaan tai auttamaan äitiään kotitöissä. Samoin äiti tuli välillä auttamaan lapsiaan, jos he eivät osanneet tehdä jotain tehtäväänsä. Oppitunteihin kului aikaa n. 5-7 tuntia päivässä, ja illalla lapsilla oli liikunta- tai musiikkitunteja kaupungissa. Harrastuksista lapsilla oli paljon ystäviä, joita he tapasivat usein. Se mikä minut yllätti oli rentous ja vaivattomuus tällaisessa koulussa – tosin kun lapset olivat pienempiä, he tarvitsivat tietenkin enemmän ohjausta opetukseen.

Pitäisinkö itse tällaista kotikoulua? No en, en haluaisi lasten istuvan koko päivää tietokoneella. Kyllä suomalainen koulu olisi sitä parempi vaihtoehto. Mutta jos valmiita kotikouluopetuspaketteja ja materiaaleja olisi Suomeksi, se ainakin helpottaisi huomattavasti niitä, jotka syystä tai toisesta valitsevat kotikoulun täällä. Ehkä jonkinlainen tasapaino olisi hyvä siihen, että osa opiskelusta olisi itsenäistä ja osa yhteistä tekemistä. Itse olen ammentanut paljon Summerhill-pedagogiikasta (jos se kiinnostaa, lukekaa ihmeessä A.S.Neillin Summerhill, kasvatuksen uusi suunta), jolloin koko lähtökohta pitää kotikoulua on tietysti aivan toisenlainen. Summerhillissä minua kiehtoo ajatus siitä, että lapsi oppii parhaiten kun hänellä on sisäinen motivaatio oppimiseen. Kun lapsi siis itse ilmaisee kiinnostusta oppia jotain, silloin opettajat ovat häntä varten ohjaamassa asian oppimista. Summerhillissä kaikki opetus onkin vapaaehtoista, ja lapset saavat itse päättää miten käyttävät aikansa. Itse olen Kirpun kanssa soveltanut tätä niin – mikä tuntuukin tosi luonnolliselta asialta tehdä – että keskitymme leikeissä niihin asioihin, mihin Kirppu osoittaa kiinnostusta. Puoli vuotta sitten opeteltiin kirjaimet ja pari kuukautta sitten laskettiin kaikkea mahdollista, tällä hetkellä piirretään, soitetaan ja tehdään kotitöitä yhdessä. Pienen lapsen kanssa useimmat ymmärtävät idean, mutta miksei se toimisi enää 7- tai 14-vuotiaan kanssa?

Mitä mieltä te olette? Ovatko kotikoulussa lapsensa pitävät vanhemmat vastuuttomia tai hörhöjä, vai oletko ehkä itse miettinyt joskus kotikoulua mahdollisuutena?

IMG_5784

IMG_5656

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s