Maailman tärkein ammatti

Pyykkivuori, vaipparalli, kitisevät kakarat ja uhmakohtaukset karkkihyllyn edessä ovat vain hyvin pieni osa kotiäitiyden todellisuudesta. Jostain syystä – ehkä se on tämä suomalaisen peruspessimistinen kulttuuri – tuntuu olevan hyväksyttävämpää puhua kotiäitiydestä valtavana työtaakkana, kärsimyksenä ja henkilökohtaisena uhrauksena. Mutta ei se sitä ole! Se on myös rauhallisia aamuja, pitkiä kävelylenkkejä ulkona, ystävien tapaamista keskellä päivää, sohvalla köllötteä satukirjan kanssa pieni otus kainalossa, jonka jokainen ilme ja sana ilmentää elämän ihmeellisyyttä ja loputonta suloisuutta, maailmankaikkeuden ihmeiden esittelemistä pienelle joka näkee kaiken ensimmäistä kertaa ja panostamista siihen, että nämä lyhyet vuodet määrittävät pitkälle sen minkälaisen ihmisen tähän maailmaan antaa ja minkälaista maailmaa hän on tekemässä vuosien päästä.

IMG_2616Vaikka jo 17-vuotiaana huomasin unelmoivani kotiäitiydestä, siihen sopeutuminen lapsen synnyttyä oli tosi pitkä prosessi, joka jollain tavalla jatkuu edelleen. Vaikka sydämeni sanoi että on maailman tärkeimpiä asioita huolehtia omasta lapsestaan, kamppailin jatkuvasti alemmuudentunteen kanssa. Sekä koulussa että perheessäni olin kasvanut uskomaan, että ura ja ammatti ovat onnistuneen elämän mittareita ja elämän keskeisimpiä asioita. Niihinhän meitä koulutetaan ensisijaisesti, itse en ainakaan muista yhtään oppituntia koulussa sellaisista asioista kuin ihmissuhteet tai perhe-elämä. Vaikka toisaalta siis halusin olla kotiäiti, koin että jäin kokonaan sivuun yhteiskunnasta ja en saanut arvostusta, koska en tavallaan ollut mitään – minulla ei ollut hienoa titteliä ja en ollut tosi tärkeä työpaikallani, tärkein tehtäväni oli yhden pienen ihmisen kanssa. Kotiäitinä olemisesta ei lähes koskaan Suomessa myöskään kuule sellaisia puheenvuoroja, jotka kertoisivat työn tosi tärkeästä merkityksestä, tai antaisivat ohjeita siihen miten olla kotiäiti parhaalla mahdollisella tavalla. Kotiäitiys parhaimmillaankin rajoittuu useimmilla vain lapsien varhaisimpiin vuosiin, ja silloinkin normi on että töihin mennään heti kun raaskitaan laittaa lapsi tarhaan.

Kaksi vuotta matkaa käytyäni olen saanut uppoamaan sydämeeni asti sen, että arvoni ei määrity ammattiin kautta, vaan sen kautta että olen Jumalan luoma. En ole siis tärkeä siksi, mitä teen, vaan jo siksi kuka olen, eikä minun tarvitse teoillani todistaa itselleni tai maailmalle arvoani. Olen myös löytänyt paljon apua joistakin kirjoista ja blogeista, joissa kotiäitiys on nähty elämäntehtävänä, jolla on merkitys joka jatkuu vuosisatojen päähän, sillä tämä maailma tarvitsee vastuuntuntoisia, kypsiä aikuisia jotka ovat saaneet elää turvallisen ja eheän lapsuuden. Ehkä asetelma onkin niinpäin, että kotiäidit ovat ne, jotka saavat tehdä merkityksellisimmän työn, kun muut joutuvat tekemään työtä joka sen mahdollistaa? En ole tavannut ketään ihmistä joka ajattelisi niin ja siksi itsekin ajattelen niin vielä aika arasti, mutta onneksi kirjallisuudesta löytyy tässä asiassa samanhenkisiä ihmisiä – Narnian kirjoittaja C.S.Lewis kirjoitti kotiäideistä:

Homemaker is the ultimate career. All other careers exist for one purpose only… to support the ultimate career.

Nykyiseen tehokkuusajatteluun, jossa tuloksia pitää näkyä nopeasti ja mahdollisimman paljon pitää tehdä mahdollisimman vähällä, kotiäitiys ei tietenkään istu. Kotiäidiksi heittäytyminen vaatiikin rohkeaa sydäntä katsoa syvemmälle kuin tämänhetkisiin trendeihin siitä, mikä on mielekästä työtä ja hyvää elämää.

Itse en koe jääväni jostain paitsi, vaan koen olevani etuoikeutettu koska minun on mahdollista hoitaa kotona lastani ja antaa hänelle parastani.  G.K. Chesterton on kirjoittanut kauniisti siitä, miten nurinkurinen ajatus on, että kotiäitiys olisi jotenkin ajattelua kaventavaa tai pienempää elämää:

Se, että on tietyllä alueella kuningatar Elisabet, päättää kaupankäynnistä, juhla-aterioista, työstä ja lomista; että on tietyllä alueella Whitely, valmistaa leluja, saappaita, kakkuja ja kirjoja; että on tietyllä alueella Aristoteles ja opettaa moraalista, tavoista, teologiasta ja hygieniasta; ymmärrän, että tämä voi uuvuttaa mielen, mutta en osaa kuvitella, miten se voisi kaventaa ajattelua. Miten voi olla suuri ura kertoa toisten lapsille kolmen säännöstä, ja pieni ura kertoa omille lapsilleen maailmankaikkeudesta? Miten voi olla avaraa olla sama kaikille ja ahdasta olla kaikkea jollekulle? Ei, naisen tehtävä on työläs, mutta syy on siinä, että se on jättimäinen, ei siinä, että se olisi pieni.

Kaiken lisäksi kotiäitinä mahdollistaa minulle sen, että aikaa jää sellaisille tärkeille asioille kuten kirjoittamiselle, maalamiselle, leipomiselle ja käsitöille, joille aikaa ja jaksamista ei jäisi samalla tavalla jos olisin töissä ja illat vielä lapsen kanssa ja kotitöissä, ja sellaisille vielä tärkeämmille mutta yhteiskunnassa näkymättömille asioille kuin ystävänä oleminen, toisten ihmisten auttaminen, vapaaehtoistyö, toisten puolesta rukoileminen ja toisten ihmisten auttaminen lähemmäs Jumalaa. Tästä myös kiitos meidän tosi hienolle tukiverkostolle, joka mahdollistaa sen että saan säännöllisesti omaa aikaa – ja paljon hyvää on myös sellaista mitä voi tehdä lapsen kanssa.

Tästä huolimatta en silti ajattele, että kaikkien IMG_5784tulisi kasvattaa lapsensa kotona. Minä haaveilin lapsista ja kotiäitiydestä jo 17-vuotiaana, mutta eivät läheskään kaikki niin tee. Ajattelen, että ihmisille on annettu erilaisia elämäntehtäviä, jotka on kätketty unelmina sydämiimme. Kaikkia ei ole kutsuttu kotiäideiksi (- ja jotkut on kutsuttu koti-isiksi!) Samoin ajattelen että sillä on tarkoitus, ketkä ihmiset ovat yhdessä – Jumala on antanut juuri nämä lapset meidän perheeseemme. Ajattelen, että ehkä lapseni on annettu juuri meille siksi, että juuri minä voin antaa hänelle sellaisen lapsuuden ja kasvatuksen kun hän tarvitsee, kun etsin sitä mikä lapselleni on kaikista parasta ja haluan tuoda hänestä esiin sen ihmisen, joksi Jumala on hänet tarkoittanut.

 



Mainokset

5 ajatusta artikkelista “Maailman tärkein ammatti

  1. Kiitos tästä kirjoituksesta! Siinä oli monia avartavia ja kannustavia ajatuksia näin kotiäidille. Tekisi kyllä hyvää lukea vastaavanlaisia kirjoituksia enemmänkin, jotta vakuuttuisi yhä enenevissä määrin tämän kotiäitiyden valinnan tärkeydestä. Sana kotiäitiys muuten kuulostaa minusta hieman hassulta; onko erilaisia äitiyksiä, joista toisia toteutetaan kotona ja toisia jossain muualla?

    • Kiitos palautteesta! Olen samaa mieltä, tästä aiheesta pitää kirjoittaa koska me äidit tarvitaan rohkaisua äitiyteen, ja sellaista rohkaisua ei vielä löydy tarpeeksi!
      Kotiäitiys on vähän hassu sana, mutta minusta sillä on silti paikkansa. Äitiys on kaikille yhteistä yhteistä, mutta kotiäitinä oleminen on mielestäni ammatti.

  2. Aivan ihana kirjoitus ja niin totta.

    Minulla tätä ”uraputketonta uraputkea” takana jo yli kymmenen vuotta. Usein meinaa itku tulla lukiessa uutisia ja kuunnellessa puheita siitä, miten kaikki naisetkin pitäisi saada töihin ja pois kotoa. Joskus tuntuu, että kotiäiti tekee parhaan palveluksen yhteiskunnalle vain silloin, kun tajuaa kuolla nuorena pois… Kun täysiä lusmujahan me olemme emmekä tee mitään hyödyllistä…

    • Kiitos kommentista Katja. Sama juttu minulla, helposti pahoittaa mielensä tuollaisista kommenteista. Siksi koen tärkeäksi kirjoittaa siitä, miksi kotiäitien tekemä työ on niin tärkeää! Parempi olla lukematta liikaa niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tämän työn tärkeyttä, ja muistaa että heidän mielipiteensä ovat vain heidän mielipiteitään, eivät sen enempää.

  3. KIITOS tästä kirjoituksesta! Samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia minullakin on, kuin edellisillä kommentoijilla ja sinulla, Meri. Tässä yhteiskunnassa on niin paljon paineita tehdä jotain muuta kuin hoitaa omaa lastaan. Joka paikassa pidetään selviönä sitä, että lapsi menee päivähoitoon johonkin ja äiti työhön. Kyllä jopa yhden lapsen hoitaminen on ihan Työtä isolla T:llä, ihanaa, antoisaa, välillä raskasta ja uuvuttavaa, haastavaa ja monipuolista ja ennen kaikkea todella tärkeää työtä!

    Hyvää äitienpäivää sinulle, Meri, ja muille äideille!
    (Sain näin äitienpäivänä luksusaikaa näin aamulla, kun isä ja poika nukkuvatkin pitkään ja minä pääsin aamukahvin kanssa lueskelemaan muiden äitien ajatuksia!)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s