Possusta perheenäidiksi

Oletteko koskaan ihmetelleet, miksi perhelehdissä ei kirjoiteta siivoamisesta – vai olenko ainoa joka sitä ihmettelee? Välillä blogeja ja perhelehtiä lukiessani tuntuu siltä, että olen ainoa joka ei osaa pitää kotiaan järjestyksessä. Siivoaminen on lapsesta asti ollut minulle vaikeaa ja vastenmielistä, enkä ole onnistunut kehittämään sellaisia järkeviä siivoustapoja, kuten että laittaisin astiat tiskikoneeseen tai vaatteet kaappiin käytön jälkeen. Ei, tällä hetkellä meidän eteisessä on kaksi tuolia ja yksi naulakko joissa on kasoissa pari kertaa käytettyjä vaatteita.

Onneksi en kuitenkaan ole yksin! Siivousblogit eivät ole vain vielä rantautuneet Suomeen asti, perheenäiti siivoamassa ei ole täällä kovin trendikäs aihe. Olen sen sijaan lukenut paria amerikkalaista siivousblogia, jossa siivouksessa laiskat mammat opettelevat pitämään kotiaan kunnossa ja jakavat vinkkejä muillekin. Näistä mielestäni hauskin on ollut A Slob Comes Clean, jossa on hyviä kuvia ja humoristinen ote. Suomalaisista blogeista olen lukenut pitkään Kyllä äiti tietää -blogia, jossa on ohjeet ihan mihin tahansa mitä kotona tarvitsee tehdä.

Nyt aion kuitenkin kantaa oman korteni kekoon ja kirjoittaa myös siitä, miten olen päättänyt ottaa vastuun kodistani ja löytää minulle sopivan tavan saada se tarpeeksi siistiksi. Ehkä projektista kirjoittaminen blogiin nimittäin tehostaa päätösten vaikutusta… Tästä alkaa siis matkani possusta perheenäidiksi, jossa aion kasvaa aikuiseksi myös siinä miten hoidan kotini. Kodissani tulee todennäköisesti aina olemaan boheemi värien sekoitus ja tavaroita paikoissa joissa et olettanut niitä pidettävän, mutta haluan kotini olevan tarpeeksi siisti siihen, että sotku ei aiheuta stressiä vaan koti ympäristönä on rauhoittava ja rentouttava.

Siispä viime viikolla kellon lyödessä kaksitoista ja kaikkien muiden ollessa nukkumassa, salama välähti ja kaapin ovi narahti ja… kassillinen sekalaisia leluja löysi paikkansa olohuoneen siitä salaperäisestä kaapista, joka piti ostaa Ikeasta kaikkia niitä tavaroita varten joille ei keksitty muuta paikkaa, ja jonka sisällöstä minulla on vain summittainen käsitys. Leluista oli helppo aloittaa – tuomion kaappiin joutumisesta saivat kaikki lelut, joilla en ole nähnyt Kirpun leikkivän edelliseen kuukauteen. Näitä olikin melkein puolet leluista, sillä tällä hetkellä leikkeihin kelpaavat lähinnä palapelit, junarata ja erilaiset askartelut, lajittelut ja muut. Jo tieto siitä että puolet leluista on tavoittamattomasta, huojensi sydäntä. Olohuoneen lattiaa huojensi se, että suurin osa leluista mahtui nyt lelukaappiin sulassa sovussa… sillä ensimmäinen askel siistiin kotiin on vähän tavaraa ja paljon säilytystilaa. (Jonain päivänä on vielä päätettävä lelujen lopullisesta sijoituspaikasta, mitkä lähtevät kiertoon ja mitkä ehkä voisivat tulla leikkeihin myöhemmin.)

IMG_6192

Näin paljon sitä lähti!

IMG_6193Onko tämä mielestäsi paljon vai vähän leluja? Minkä verran leluja lapselle on sopivasti, entä lisääntyykö tarvittavien lelujen määrä huomattavasti lapsen kasvaessa? (Eivät tässä tosin ole kaikki, ehkä noin puolet Kirpun leluista.) Vastaus riippuu paljon siitä, keneltä kysyy. Meidän 60-vuotias ystävä oli yllättynyt lelujen määrästä ja sanoi että hänen lapsuudessaan yhdellä lapsella oli keskimäärin yksi lelu, ja kaksi oli jo luksusta. Mutta tuttujen luona olen nähnyt lasten huoneita jotka on kuorrutettu leluilla lattiasta kattoon…

Mainokset

7 thoughts on “Possusta perheenäidiksi

  1. Hieno projekti! Aika pieni lelukasa tuossa musta on, kun vertaa meidän kolmelle kertyneisiin vuoriin – ja mä koetan kuitenkin pitää lelujen ostamisessa jotain rotia. Mutta ne lahjat… Niin, pitäiskö aikuisten kotona olla siistiä? Meillä ei siis ole, mutta olen aikaa sitten lakannut ottamasta siitä paineita. Totta kyllä on, että siistissä kodissa silmä ja mieli lepää, että ehkä munkin pitäisi vain ottaa itseäni (ja miestä) niskasta kiinni.

    • Ei minusta kotona tarvitse olla siistiä. Voi elää ihan hyvää elämää ja olla hyvä ihminen, vaikka koti olisi sotkussa. Mutta itse huomaan että kodin järjestys vaikuttaa aika paljon omaan olemiseeni. Kun koti ja ympäristö muutenkin on harmoninen, stressitasot laskevat, mielessä vilisee vähemmän ajatuksia ja olo on muutenkin levollisempi. Pystyn keskittymään silloin paremmin, ja haluankin hoitaa kotiani paremmin ja olla perheelleni paremmin läsnä. Siksi minä täällä opettelen pitämään järjestystä.

      Toinen syy on ihan terveydessä. Huonepölyssä on aika paljon esim. ftalaatteja, jotka irtoavat kodin muoviesineistä. Lapset kun leikkii lattialla, he väkisinkin altistuu ftalaateille tätä kautta. Kun pitää nurkat puhtaana pölystä, pysyy lapset terveempinä.

  2. Minusta taas näyttää, että erilainen siivoamiseenkin liittyvä tavaranhallinta ja yleinen elämänhallinta ovat aiheina blogeissa nousussa. Itsekin innostuin aloittamaan uuden blogin, Hallittua, tuon aiemman käsityöblogini rinnalle. Kodin siistinä pitäminen on yksi juttu, joka on nyt itselleni tärkeä ja yritän löytää erilaisia keinoja ihannetilanteen saavuttamiseksi. Siivoaminen ei ole erillinen saarekkeensa, vaan siihen liittyy ajanhallintaan ja moneen muuhun juttuun liittyviä kysymyksiä. Tuo perheenemäntämäisten rutiinien opettelu oli muuten yksi juttu, josta ajattelin lähiaikoina kirjoittaa. Olen nimittäin aivan huomaamattani oppinut ”vie mennessäs, tuo tullessas” -tavan tässä ihan lähiaikoina, kun olen enemmän keskittynyt kodinhoitoon (asuntomme on kaksikerroksinen).

    Noista leluista: se, miten pahasti lelumäärä räjähtää, riippuu ennen muuta isovanhemmista. Omalla lapsellani on neljä elossa olevaa, varakasta isovanhempaa ja sen kyllä huomaa. Olemme toisilta isovanhemmilta nyt jo vuosia pyytäneet pelkästään pianotunteja lahjaksi, mutta silti leluvuori on lähellä käsittämätöntä. Jos on siis vaarana, että isovanhemmat hukuttavat Kirpun leluihin, suosittelen aloittamaan keskustelut asiasta ajoissa 🙂

    Olen aivan koukuttunut blogiisi, vaikka oma ainokainen lapseni on jo tokaluokkalainen. Juttujasi on hauska lukea ja blogissasi on hyvä tunnelma 🙂

    • Kiva että ilmoitit itsestäsi, oli kiva käydä tutustumassa blogeihisi. Jään seuraamaan, miten sinun kodin- ja ajanhallintasi edistyy. Minäkin taas lähiaikoina kirjoitan aiheesta lisää.

      Kirpulla on jopa kuusi isovanhempaa jotka mielellään ostavat lahjoja, mutta kysyvät yleensä aina minulta ensin, onko lahja sopiva tai mitä meillä tarvittaisiin. Tällainen sääntö pitäisi painaa johonkin isovanhempien ohjekirjaan. Kaikista käytännönläheisin isovanhemmista antaa yleensä lahjaksi rahaa ulkovaatteisiin. 🙂

  3. Minäkään en ole himosiivoaja; uskon, että lapset arvostavan enemmän läsnäolevaa äitiä kuin viimeisen päälle kiiltävää kotia… Olen itse sitä mieltä, että lapsille ei pitäisi ostaa valtavaa kasaa leluja – usein suuri tavarapaljous vain hämmentää lasta. Ja lisää sitä siivottavaa! Meilläkin on juuri menossa lelujen karsinta-operaatioa. Suomessa lasten lelumäärät ovat nykyisin usein valtavia! Ja kehitys tähän on tapahtunut tosi nopeasti – vanhemmalla väellä ei tosiaan useinkaan ollut kuin se yksi lelu lapsena.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s