Miksi uskon niin kuin uskon

IMG_3631

Tänään on Pääsiäissunnuntai. Sinä aamuna tässä muutama tuhat vuotta sitten muutama nainen lähti rakkaan opettajansa haudalle ja löysi haudan tyhjänä. Myöhemmin naiset ja monet muut opettajan ystävät kohtasivat hänet elävänä, vaikka olivat todistaneet hänen kuolemansa. He olivat ilosta suunniltaan ja saivat käskyn viedä uutista näistä tapahtumista kaikille maailman ihmisille.

Minäkin olen kuullut sen, ja uskon. Jos olet kertaakaan ihmetellyt, miten joku voi uskoa tällaiseen, lue eteenpäin.

En ole oppinut uskoa kotoa tai edes koulusta. Vanhempani ovat agnostikkoja, ja olen ollut vaihdellen ET:n ja uskonnon opetuksessa. Ison osan elämääni kristinusko on ollut minulle täysi mysteeri, josta en ole totta puhuen edes tiennyt juuri mitään. Ajattelin että Raamattu on kirja, jossa on erilaisia kieltoja ihmisille siitä mitä kaikkea ei saa tehdä ja että uskovaiset ovat tiukkapipoisia, aivopestyjä ja jotenkin kajahtaneita. Olin aika nuoresta alkaen kiinnostunut hengellisyydestä ja uskonnoista, mutta ajattelin löytäväni totuuden mistä tahansa muualta kuin kristinuskosta.

Mitä sitten tapahtui? Minulla oli oma aikani kun etsin itseäni milloin joogatunnilta, meditoiden, taideterapiasta, new age -messuilta, uuspakanuudesta, ateismista, kommunismista ja mielenosoituksista. Etsin jotakin todellista joka antaisi selityksen sille, miksi täällä ollaan ja mitä täällä oikein on tarkoitus tehdä. Käytin teini-ikäni kokeillen vuorotellen, miltä erilaiset maailmankuvat tuntuvat, ja kaikkiin oli melko helppoa solahtaa sisään ja jokaisesta löytyi oma sisäinen logiikkansa, joka ne silmälasit päässä näytti ihan järkeenkäyvältä. Kaikista eniten näissä katsoin kuitenkin ihmisiin, siihen millaisia ihmisiä erilaiset tavat ajatella tuottivat. Olin koulukiusattu koko peruskouluajan, joten olin todella herkkä ihmisten pahuudelle ja etsin ihmisiä ja yhteisöä, jossa kokisin olevani turvassa, rakastettu ja minusta pidettäisiin huolta.

Tällaisen lopulta luulinkin löytäneeni, kun löysin kavereikseni suloisia hippityttöjä, joiden kanssa asuimme kommuunissa, kävimme metsäbileissä ja aamuisin joogasimme yhdessä. Hippien ihanuudesta huolimatta aloin näkemään näissäkin kavereissani samaa itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä toisia kohtaan, jota olin paljon joutunut kohtaamaan elämässäni ennenkin. Tuntui, että tämäkään tapa elää ei pohjimmiltaan muuttanut ihmistä, vaikka paljon kauniita sanoja harmoniasta ja hyvistä energioista puhuttiinkin.

Tuntui että taas kerran oli aika vaihtaa maisemaa, joten hetken mielijohteesta lähdin Englantiin töihin maatiloille. Siellä nuorena tyttönä tuntemattomien ihmisten keskellä aloin voimaan huonommin ja huonommin, ja vaikutti siltä että kaikki se meditaatio ja henkisyys vei minua vain kauemmas itsestäni. Minuakaan se ei muuttanut sisältä, vaan pahoinvointini vain kasvoi, ja sitä paitsi astangajooga joka päivä teki selän vain entistä kipeämmäksi. Vaihdoin siinä vaiheessa maatilaa jolla työskentelin, ja seuraavalla maatilalla koin jotain, mitä en ollut ennen kokenut. Koin olevani kotona, turvassa ja rauhassa. Maatilaa piti vanha nainen, Bridget, jonka luona asui hänen ottolapsiaan perheineen ja muutamia elämässä paljon vaeltaneita jotka lopulta olivat löytäneet hänen luotaan kodin. He kaikki asuivat vanhasta sikalasta kunnostetussa suloisessa talossa, jonka takana oli puutarha ja niityt poneille, lampaille ja vuohille. Kanat kulkivat pihalla vapaana, ja välillä tilalle tuli erityislapsia rauhoittumaan maalle eläimiä hoitaen.

Kun katsoin Bridgetiä silmiin, näin vain suuren rauhan. En ollut ennen elämässäni nähnyt sellaista, ja tiesin että se oli se rauha jonka minä halusin. Bridget eli elämänsä omistautuen toisten ihmisten auttamiselle, ja vaikutti tasapainoisimmalta ja onnellisimmalta ihmiseltä, jota olin koskaan tavannut. Tiesin, että tuollaisen rauhan ja epäitsekkään, rakastavan sydämen minäkin haluan.

Jonkin aikaa tilalla asuttuani selvisi, että itse asiassa Bridget oli ortodoksinunna. Hän oli tehnyt 18-vuotiaana lupauksen elää köyhänä ja naimattomana, ja oli elänyt elämäänsä ympäri maailmaa toisia ihmisiä palvellen. Bridget ei tosin päälle päin näyttänyt nunnalta – hänen lantiolle ulottuvat pitkät harmaat hiuksensa lepattivat vapaana, hän pukeutui pitkiin intialaisiin hippimekkoihin ja illalla nuotiolla saattoi korkata oluen yhdessä muiden kanssa. Olin ihmetellyt mitä miehelle oli tapahtunut kun nimettömässä oli sormus, mutta se olikin merkki nunnalupauksesta. Joka ilta töiden jälkeen istuimme Bridgetin kanssa alas ja hänellä oli viisaita vastauksia kaikkiin kysymyksiini, päällimmäisenä siihen miksi kristityt ovat tehneet niin paljon kaikkea pahaa, vaikka sanovat Jumalaansa hyväksi.

Yhtenä iltana itsekseni ilman sen kummempia seremonioita päätin antaa Jeesukselle mahdollisuuden. Saman tien koin tosi ihanan, lämpimän läsnäolon ympärilläni, ja tiesin että olin löytänyt perille. Enää ei tarvitsisi etsiä, vaan olin löytänyt jotakin ikuista ja kestävää. Bridget vei minua käymään erilaisissa seurakunnissa ja ortodoksiluostarissaan. Kaikissa koin suurta yhteyttä, välittämistä ja rakkautta. Seurakuntien ihmiset kutsuivat koteihin syömään ja vietiin katsomaan nähtävyyksiä. Yhdessä seurakunnassa joka sunnuntai pidettiin valtavat nyyttärit pastorin kotona!

IMG_5163

Tästä on aikaa nyt yhdeksän vuotta, ja matkaani on mahtunut monelaisia vaiheita. Mutta tämän voin sanoa saaneeni: Tiedän, että minulla on Isä, joka rakastaa minua. Tämä Isä on koko maailmankaikkeuden Luoja, joka on luonut minut juuri tällaiseksi ja rakastaa minua enemmän kuin voin käsittää. Saan tuntea ja kokea Hänen rakkautensa ja saan kertoa Hänelle kaikki tarpeeni ja kiitokseni ja ajatukseni, ja Hän vastaa niihin. Koen itse rakkaudessa omaa lastani kohtaan jotain tuosta samasta rakkaudesta – se on ehdotonta ja pyyteetöntä ja haluaa antaa kaiken hyvän ja kasvattaa onnelliseksi, tasapainoiseksi ihmiseksi. Niin kuin oma lapseni minun sylissäni, minä saan levätä lapsena Isäni sylissä ja luottaa että Hän kantaa minua ja pitää minusta huolta. Minun ei tarvitse pärjätä yksin tässä maailmassa, eikä ole tarkoituskaan. Sen lisäksi että tiedän olevani täysin rakastettu, hyväksytty, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, tiedän myös että minulla on täällä tehtävä, ja tiedän jo osan siitä mikä se on. Elämälläni todella on tarkoitus.

Ja näillä sanoin: Hyvää pääsiäistä!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s