Sadepäivänä

IMG_6509

En ole varmaan ainoa josta tuntuu ettei kevät tule ikinä. Viimeisen kuukauden ajan olen etsinyt kaikkia muita mahdollisuuksia kuin mennä harmaalle lumen peittämälle pihalle. Tänään pitkästä aikaa innostuin menemään ulos, kun satoi. Sade toi jotain lohdutusta siihen, että se ehkä veisi lumen mennessään. Sitä paitsi sai laittaa kuravaatteet päälle ja pomppia lätäköissä, ulkona olemisessa on sentään jo jotain vaihtelua. Meidän lähipuistossa on komeat lätäköt ja tänään jopa hiekkaa joka ei ollut jäässä.

(En ole koskaan tarkkaillut säätä ja luontoa niin tarkkaan kuin tänä talvena. Ensimmäistä kertaa olen tajunnut, että se ei ole vain sattumaa, milloin lumesta voi tehdä lumiukkoja, ja osaan jo kertoa ulos lähtiessä, onko lumiukkokeli. Sopivien vaatteiden valitsemista eri keleille vielä harjoitellaan. Kyllä, olen epäkäytännöllinen kaupunkilaistyttö, mutta opin sentään koko ajan uutta.)

IMG_6510

Olen saanut muutenkin tylsistyä huolella, kun olen ollut melkein kaksi viikkoa kipeänä. Minuun taudit ovat iskeneet pahiten, Kirppu on säästynyt melko vähällä ja Siippa pysynyt terveenä huolehtimassa meistä. Vatsataudin aikaan piti lopettaa kahvinjuonti moneksi päiväksi, ja päätin ottaa sen hyvänä tilaisuuna lopettaa kahvin juonti, mutta vieroitusoireet ovat olleet ihan kamalat. Ulkonakin on sumuisaa, mutta ilman kahvia pää oli ihan sumussa ja ajattelu mahdotonta. Hämmentävää, miten voimakkaat oireet olivat, niin paljon että en olisi selvinnyt arjesta. Nyt kuitenkin vähensin kahvin määrän puoleen.

Elämän hidastaminen ylipäänsä tekee sen, että joskus on tylsää. Etenkin kun Kirppu on fiksu lapsi ja kaipaa paljon virikkeitä, mutta ei halua tehdä niillä mitään yksin. Kirpusta parasta olisi varmaan se, että minä leikin leluilla ja se katselee. Sanotaan, että lapsien pitäisi oppia sietämään tylsyyttä. Mutta mites sitten äidit? Miksei neuvolasta saa ohjekirjoja, miten sietää itse arjen tylsyyttä? Sitä kun samoja kirjoja luetaan kymmenettä kertaa ja just nyt ei vaan pää keksi mitään uutta.

Tänään kokeilin vaan antaa sen tylsyyden olla. Joskus on tylsää, ja ehkä sille voisikin sanoa: Tervetuloa. Koska uskon, että luovuus tarvitsee tylsyyttä. Joskus tarvitsee valkoisen tylsän seinän, että voi kuvitella mikä on se asia jolla sen haluaisi täyttää. Ja koska tylsyyden toisella puolella on se että voi nauttia ihan vaan tästä hetkestä ilman että tarvitsee mitään sen erityisempää kuin arkea. Sellaisia päiviä mitä tulee mökillä sen jälkeen kun on selvinnyt siitä alkujärkytyksestä kun ei ole tietokonetta ja puhelimen on laittanut kiinni ja mukana on vaan pari kirjaa ja käsityö ja ehkä vesivärit ja kitara, ja parin viikon päästä ei voi ymmärtää mihin tarvitsee kaikkia niitä asioita joita tekee kaupungissa ja miksi ihmeessä on antanut niin paljon aikaa stressaamiselle ja kiireelle.

Tylsistytään siis rohkeasti! Ei tässäkään mennyt kauan, kun tylsyys poiki jo blogipostauksen ja sämpylätaikinan.

IMG_2231

Ps. Luin just Tosi Hyvän Kirjan! Jos pitää C.S. Lewisin kirjoista, kannattaa lukea myös Suuri avioero, joka nimestään huolimatta kertoo mielikuvituksellisesta bussimatkasta jolla selvitetään, ketkä matkustajista mahtuvat Taivaaseen ja miksi.

Pps. Keksin vihdoinkin miten laittaa tuohon viereen Facebookin tykkäysnappula! Paina siis siitä, niin saat facebookissa tiedon uusista päivityksistä. Ei tarvitse sitten turhaan käydä täällä katsomassa.

Pppppps. Mitä pidätte uudesta ulkoasusta? Jotenkin raikkaampi, mun mielestä. Enemmän vaaleanpunaista.

 

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s