Taidetuokio taaperolle

Amos Andersonin museossa on maaliskuun alusta ollut lapsille suunnattu Metsäretki-näyttely, joka jatkuu vielä vuoden. Näyttelyssä on kuuluisten suomalaisten taiteilijoiden, kuten Gallen-Kallelan, Halosen ja Särestöniemen, metsäaiheisia teoksia, jotka on aseteltu lasten korkeudelle ja inspiroiviin tiloihin. Suolampia katseltiin pitkospuilta ja talviset taulut olivat pumpuliseinillä, ja kaikkialla kuului metsän ääniä. Toiminnallisuuttakin oli, sillä mukana sai kuljettaa pieniä pehmoeläimiä ja yhdessä huoneessa kuului nappeja painamalla erilaisia lintujen ääniä. Lopussa sai värittää metsäaiheisen värityskuvan.

Me ei otettu juurikaan kuvia, eikä teoksia saakaan museossa kuvata. Täällä Vauva-lehden blogissa on havainnollisempi kuvakertomus museokäynnistä, ja yhteen kuvaan oli päätynyt minun ja Kirpun värittämä metsäkuva. Oli yllättävää tuota oikealla olevaa Metsäretki-maalausta etsiessäni nähdäkin googlen kuvahaussa meidän värittämä metsäretki.

Näyttelyssä oli todella kauniita maalauksia joita olisin ihastellut pidempäänkin. Kirppu ei jaksanut vielä kovin kauan keskittyä kuviin, mutta muutama herätti hänessäkin ajatuksia. Tälle metsäpolulle hän olisi halunnut mennä sisälle – ymmärrän hyvin tunteen, se tulee kauneimmista tauluista -, ja yhdestä jäniksestä keskusteltiin pitkään, kun Kirpun mielestä se oli surullinen kun sillä oli niin kova nälkä. Parhaiten mieleen jäi kuitenkin hieno vanhanaikainen hissi jolla matkustettiin aina kuin mahdollista. Totta puhuen matkalla museoon nähty kuorma-auto joka nosti betoniporsaita kyytiinsä aiheutti suurempaa haltioitumista kuin Halonen ja Särestöniemi. Ensi viikolla suunnitelmissa onkin retki Kirpun kummienon kanssa Ratikkamuseoon.

Amos Andersonin museossa on samaan aikaan myös muita näyttelyitä, joihin ei meidän kärsivällisyys riittänyt, mutta käytiin kuitenkin katsomassa yläkerrassa Amos Andersonin kodin sisustusta, jossa olin haltioitunut vanhoista tapeteista ja vaaleanpunaisista sohvista.

Kirppu on vilkas ja fiksu pieni poika, ja vaatii paljon virikkeitä. Molemmilla meinaa mennä hermot, jos vietämme koko päivän kahdestaan kotona. Siksi on kiva käydä retkillä erilaisissa paikoissa. Toinen syy miksi lähdin mielellään taidenäyttelyyn, on Charlotte Masonin antama inspiraatio. Charlotte Masonin kasvatusideologian ytimessä on lapsen oma halu oppia ja sen tukeminen, sekä lapsen sielun rakentaminen. Hänen mielestään opetuksen ja kirjojen pitäisi olla niin inspiroivia, että lapsessa syttyy halu tietää lisää, lukea ja tutkia asioita. Siksi hän heitti oppikirjat romukoppaan ja alkoi puhua ”elävistä kirjoista”, kirjoista jotka joku on kirjoittanut sydämen innostuksesta aiheeseen josta kertoo. Opitusta ei järjestetty kokeita, vaan lapsi heti kuultuaan tai luettuaan aiheesta työsti asian kertomalla suullisesti, kirjoittamalla tai piirtämällä oppimansa asian.

Charlotte Mason myös ajatteli että opettajan tehtävä ei ole luennoida oppilaille eikä pureksia tietoa valmiiksi, vaan saattaa lapset kosketuksiin kaikista älykkäimpien, luovimpien, etevimpien ihmisten ajatusten kanssa. Siksi tärkeä osa opetusta oli klassikkoromaanien lukeminen (Shakespeare ja Dickens olivat hänelle erityisen tärkeitä), klassisen musiikin kuuntelu sekä kuvataiteeseen tutustuminen. Lapset tekivät usein luontoretkiä joilla maalasivat ja piirsivät näkemäänsä, mutta tutustuivat sen lisäksi kuuluisien kuvataiteilijoiden teoksiin.  Tätä hän kutsui ”Picture Study”:ksi. Hänen opetuksessaan tutustuttiin yhteen taiteilijaan 12 viikon aikana, jolloin tutustuttiin ainakin kuuteen tämän taiteilijan työhön. Taidekirjoja ei selailtu läpi päivässä, vaan kuva yhdestä työstä oli esillä viikon tai kaksi. Lapset joka päivä katsoivat kuvaa, ja saivat kertoa omin sanoin mitä kuvassa oli. Kuvasta myös voitiin piirtää kopio mallista tai ulkomuistista. Tällä tavalla lapsi sai muodostaa kuvaan henkilökohtaisen suhteen ja oppi tunnistamaan eri taiteilijoiden töiden erityispiirteitä. Opettaja sen sijaan ei juurikaan kertonut kuvasta, jonkin verran vain käytiin lävitse taiteilijan elämäkertaa.

Minua tämä tapa opetella taidetta kiehtoo. Toisaalta se tuntuu oudolta, koska itse ei ole saanut mitään vastaavaa koulutusta – koulun kuvistunneilla vain piirrettiin itse, ei tutustuttu eikä otettu mallia niistä jotka jo osasivat piirtää ja maalata erinomaisesti. Mason ajatteli, että kaunein kuvataide opettaa sellaista sivistystä ja kasvattaa sydäntä, mitä ei tavallisessa kouluopetuksessa saa, ja että piirtämään ja maalaamaan itse oppii hyvästä esimerkistä eikä vain itse kaikkea keksien – eihän musiikkiakaan opeteltaessa sävelletä joka kerta uutta teosta, vaan soitetaan hyvien säveltäjien kappaleita.

Mitä mieltä sinä olet? Onko lasten tärkeää saada nähdä korkeatasoista taidetta?

Advertisements

5 thoughts on “Taidetuokio taaperolle

    • Hyvä kysymys! Jotkut varmaan pohtii tuollaisia estetiikan laitoksella päivät pitkät, mutta mä en… Ehkä sellainen näkökulma tuli mieleen, että jos lapset katsoo lähinnä piirrettyjä tai lastenkirjoja, joissa on värikkäitä, naivistisia kuvia, piirretty lähinnä ääriviivoilla, niin käsitys piirtämisestä ja kuvataiteesta jää aika yksiulotteiseksi. Ne ovat myös enemmän kuvitusta kuin yksittäisiä pysäyttäviä sydäntä puhuttelevia kuvia, vaikka sellaisia tietysti voi löytyä muualtakin kuin Ateneumista.

      • Hei Meri! Olen pari päivää tutustunut blogiisi ja löytänyt paljon ilahduttavaa ja mielenkiintoista luettavaa =) Löysin sivusi hakemalla parilla hakusanalla kristittyä kotiäitiä, jonka kanssa voisi vähän vaihtaa ajatuksia. Minullakin on pikkuinen poika, ensimmäisemme, nyt 1v 3kk vanha ja olen kotona (vaikka monenlaisia projekteja ja vapaaehtoistyötä onkin).

        Minä olen pohtinut esteettisiä kysymyksiä pääaineenani laitoksella päivät pitkät, ennen kuin vihdoin valmistuin sieltä hyvin koulutetuksi kotäidiksi 😉 Tuo Amos Anderssonin näyttely kuullosti hienolta, harmi kun asumme kaukana Pohjanmaalla, niin tuskin päästään siellä käymään. Meidän poika rakastaa tauluja ja musiikkia ja yritämme mieheni kanssa tarjota hänelle paljon nähtävää ja koettavaa. Minun äitini vei minua aikoinaan paljon näyttelyihin, oopperoihin ja tutustutti lapsesta asti kaikenlaiseen luovaan, siksi kai löysin estetiikan ja taiteen opinahjosta samanmielisiä ihmisiä. Itse en rajoita taiteellista ja esteettistä kokemusta ns. ”korkeataiteeseen” vaan olen sitä mieltä, että kaikkien arjestakin löytyy paljon hienoja asioita nautittavaksi. Itselleni on varsinkin luonto tärkeä kauneuden ja esteettisen ilon lähde ja siihen haluan lapsenikin tutustuttaa pienestä pitäen. Eikä mielestäni ole mitään vikaa siinä, että yhdessä tavallisessa kahvilassa seinällä riippuva tuntemattoman maalarin kukkataulu ilahduttaa ja kiinnostaa poikaani joka kerta, kun siellä käymme. Sama se, kenen maalaama se on ja mihin kategoriaan jotkut sen luokittelisivat, meidän pojalle tuo kirkasvärinen kukkataulu antaa selvästi iloa, varmasti jopa esteettistä nautintoa. Olisiko hyvä taide sellaista, joka herättää kokijassa/katselijassa jotain rakentavaa ja positiivista?

        Sinulla on ollut täällä hyviä kirjavinkkejä, tuota Masoniakin voisin ehtiessäni joskus vilkaista tarkemmin. Kiitos kun olet jakanut lukukokemuksiasi! Iloista äitienpäivää ja Jumalan siunausta sinulle!

      • Hei! Tulin tosi iloiseksi kun kirjoitit! Jos joskus perustat oman blogin niin kerro. Olen myös itse etsinyt muita kristittyjen kotiäitien blogeja, mutta en ole löytänyt montaa joita säännöllisesti lukisin. Olen tosin perustanut Facebookiin Pyhät äidit -ryhmän, jossa kristityt äidit voisivat vaihtaa ajatuksia. Toistaiseksi se on ollut aika hiljainen, mutta olet tervetullut liittymään jos haluat.

        Olen samaa mieltä, että vain ”tunnustetut” taiteilijat eivät tee ”oikeaa taidetta”, vaan meillä jokaisella on taiteellisia lahjoja niin tekemiseen kuin nauttimiseenkin, ja eri asiat puhuttelevat eri ihmisiä. Jotkut lastenkirjat ja -ohjelmatkin ovat minusta esteettisesti miellyttäviä, mutta useimmat eivät kuitenkaan ole… Varmaan tärkeää onkin että saa nähdä monipuolisesti erilaisia asioita. Meille myös luonto on tosi tärkeää, ja nyt kun kevät vihdoinkin tuli, metsäretkellä käydäänkin monta kertaa viikossa. Se on kuitenkin se maisema jonka Jumala on luonut meille asuttavaksi, ja tämä kaupunki taas on ihmisten luoma – ja vaikka ihmiset osaavat tehdä kaikenlaista hyvää, niin kyllä Jumala on vielä taitavampi 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s