Kirppu ja mummolan yö

Juoda kahvia aamulla kaikessa rauhassa, ilman että kukaan vaatii minua leikkimään, pelaamaan, ulos, syliin, lisää aamupalaa… Siinä on jotain mitä olen kaivannut melkein joka aamu.

Kirppu oli nyt ensimmäistä kertaa yötä mummolassa ilman vanhempia. Oma ajatukseni oli, että Kirppu saa mennä yökylään sitten kun osaa itse kertoa, että haluaa sitä. Helmikuussa kun olimme vanhempieni kanssa vierekkäisissä hotellihuoneissa matkoilla, Kirppu heräsi keskellä yötä ja vaati päästä mummon luokse leikkimään. Tämä riitti minulle – päätin että Kirppu on valmis. Nyt Kirppu oli harjoitusyökylässä, koska olen Siipan kanssa lähdössä kesäkuussa viikonlopun kestävään avioparitapahtumaan jonnekin ihanaan kartanoon meren rannalle, ja halusin että Kirppu saa totutella yökylään ennen kuin joutuu olemaan kokonaisen pitkän viikonlopun erossa meistä.

IMG_6681En tiedä, kumpaa jännitti enemmän – minua vai Kirppua. Halusin valmistaa Kirppua (ja itseäni…) huolella tulevaan, ja ensiksi etsimme kirjastosta sopivaa luettavaaa. Olemme muutenkin pitäneet Tomppa-kirjoista, jotka ovat sillä tavalla poikkeavia kirjoja pienille lapsille, että ne eivät ole äärimmilleen yksinkertaistettuja juoneltaan ja kuvitukseltaan, vaan juuri niin poukkoilevia kuin pienen lapsen mielikin. Jokainen äiti tietää, että vaikka kirjastoreissu taaperon kanssa ei ole sellaista kuin Maisa-kirjassa – mennään hymyilevinä kirjastoon, lainataan kirjat, lähdetään ulos, luetaan kirjaa. Ei, meidän 150 metrin kirjastomatkalla ensin mennään katsomaan mopoa, sitten juoksennellaan mäkeä ylös alas, käydään katsomassa naapuritalon numerokylttiä, keskustellaan siitä miksi emme voi mennä naapurissa olevaan kirjastoon bussilla, neuvotellaan kiivetäänkö portaita edestakaisin nyt vai paluumatkalla, houkutellaan lasta että enää pari metriä, mentäiskö jo…

IMG_6682Tämä Tomppa-kirja toimi hyvin tarkoitukseensa. En lukenut tekstejä kirjasta, vaan selitin kuvien avulla mitä Kirpun mummolareissulla tulee tapahtumaan. Laitoin kirjan myös mummolareppuun mukaan, sillä kirja toimii myös hyvä valmentautumismateriaalina mummoille. Samoin mukaan lähti muitakin tuttuja asioita turvaa tuomaan, kuten oma peitto, nalle ja muita kirjoja, joita viime aikoina on paljon luettu. Kirpun oma valinta oli ottaa mukaan sorminuket, joilla Kirppu leikkii aina samaa leikkiä: nukeille tulee joko pissahätä tai kakkahätäja pitää mennä äkkiä potalle. Sitten viedään potan sisältö vessaan ja nukeilta pestään peppu.  Tätäkin asiaa käydään nyt monella tavalla läpi. 🙂

Aamulla sitten selvisi, kumpaa oli jännittänyt enemmän. Minä olin valvonut aamuneljään kun en osannut nukkua ilman sitä toista tuhisevaa nyyttiä kainalossa. Mutta se oli oikeastaan tosi hauskaa että ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen sai valvoa auringonnousuun asti, ja otin kyllä siitä ilon irti. Meillä oli vihdoinkin sitä parisuhteen laatuaikaa, ja kun Siippa nukahti löysin Netflixistä sattumalta lempilajityyppiäni, eli gospelkuoroelokuvan 😉 . Eihän valvomisella ole mitään väliä silloin, kun kerrankin tietää saavansa nukkua ihan niin pitkään kuin haluaa.

Vaari ja Kirppu soittivat aamulla ja sain kuulla, että Kirppu oli nukkunut yön tyytyväisenä kun vain oli ensin malttanut mennä nukkumaan, eikä ollut herännyt kertaakaan ennen aamukahdeksaa. Kirppu totesi minulle puhelimessa, että ”lisää mummolaa”, ja jatkoi leikkejään. Minä jatkoin kiireetöntä aamua, jona ei tarvinnut piilottaa aamukahvitraditionani reilun kaupan 70%-suklaapalaa kahvikupin taakse. Tuntui, että oli ensimmäinen vapaapäivä 2,5 vuoteen. Onhan vapaahetkiä ollutkin, mutta ne ovat menneet joko lepäämiseen tai kaiken sen tekemiseen mitä muuten ei ehdi – niissä ei ole ehtinyt olemiseen asti. Enpä olisi osannut vielä kaksi ja puoli vuotta sitten kuvitella, että ihminen voi jaksaa näin pitkän ajan ilman oikeaa vapaapäivää, ja vielä viidesosan siitä univajeisena. Huh. Mutta me jaksettiin, ja siitä pitäis antaa mitali!

Ihanaa myös tietää, että tästä tämä vain helpottaa ja elämään tulee väljyyttä. Lapset kasvavat.

IMG_6713

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Kirppu ja mummolan yö

  1. Hei vaan,

    löysin tänne googleteltuani tietoa hakusanoilla “unikoulu+perhepeti”. Muutaman kirjoituksen ehdin vasta lukea, mutta tunnuit jotenkin heti ajatusmaailmaltasi kovin samanlaiselta kuin minä. Muun muassa tämän mummola-asian kohdalla. Sain viime viikonloppuna kuulla olevani liian tunnollinen äiti, kun kohta 10kk täyttävä esikoisemme ei ole vielä kertaakaan ollut yötä hoidossa. Itselläni kun on ollut ajatuksena, että lapsen pitää osata puhua ennen ensimmäistä yökyläilyä voidakseen kertoa, haluaako sitä vai ei. Ja kyetäkseen ilmaisemaan, jos kesken yökyläilyn alkaa pelottaa tai ikävä kasvaa liian isoksi. En ihan yhtä pitkälle ollut ehtinyt ajatella lapsen valmistamista yökyläilyä varten (ei ehkä vielä ole kiirekään), joten kiitos hyvistä vinkeistä! Jään ilolla seuraamaan blogiasi!

    jk. Taitaa se unikoulukin jäädä lopulta pitämättä..:)

    • Hei, kiitos kommentista ja tervetuloa seuraamaan blogia! Omasikin vaikutti mielenkiintoiselta.

      Minä en sinänsä ole lempeää unikoulua vastaan, mutta haluan kyseenalaistaa sen tarvitaanko sitä joka lapsella. Nykyään kun se tuntuu olevan itsestäänselvyys. Kiva jos sinä jaksat ja haluat antaa lapsen nukkua omassa tahdissaan. Meidän kokemus on, että lapsi alkoi nukkua kokonaisia öitä tai ainakin tarpeeksi kokonaisia että väsymys ei ole aikoihin enää ollut ongelma (ainakaan unen puutteen vuoksi). Mutta toisenlaisistakin lapsista olen kuullut, jotka heräävät vanhempinakin edelleen monia kertoja yössä tissille. Jos näin olisi ollut, me oltaisiin kokeiltu ”isä-unikoulua”, eli että Kirppu olisi nukkunut jonkin aikaa yöt isänsä kanssa. Se vaikutti minusta lempeimmältä tavalta unikouluun, ja sitä myös Searsit suosittelivat kiintymysvanhemmuutta käsittelevissä kirjoissaan.

      Voimia ja jaksamista sinulle! On tosi hienoa ja arvostettavaa että lapsen ensimmäisinä vuosina haluat asettaa hänen hyvinvointinsa etusijalle. Näiden parin ensimmäisen vuoden työ kantaa pitkälle koko hänen elämäänsä, ja jonain päivänä sitä ”omaa aikaa” taas tulee enemmän – tosin ihanaa omaa aikaahan tämä oman lapsen kanssa vietetty aikakin on.

  2. Olipa lohdullista lukea ajatuksiasi! Meidän poika on tosiaan 1 v 3kk ja hän ei ole koskaan ollut vielä missään hoidossa, joku on korkeintaan mökkireissulla katsonut häntä meidän ollessa saunassa tai mummu on vienyt pikku kävelyretkelle minun ja mieheni jäädessä kotiin. Nyt on kyllä alkanut kaipaamaan sitä, että joskus voisimme vaikka mieheni kanssa käydä jossain kaksin, avioliiton hoito kun on ollut aika vähissä nämä viime ajat. Mutta on se kumma, kun tuota taaperoa tulee heti niin ikävä, jos vaikka mummu leikkii hänen kanssaan täällä meillä kotona paljon minun tehdessä muita hommia. En vain ole vielä halunnut/raaskinut jättää häntä pidemmäksi aikaa mihinkään. Olen ajatellut,että kai se oma sydän jossain vaiheessa sanoo, kun lapsi on valmis. Oli kiva lukea, Meri, kuinka teillä yökyläily mummulassa meni ja miten sinulla ja edellisellä kommentoijallakin on toiminut se periaate, että yökylään sitten, kun lapsi osaa itse sitä toivoa : )

    Meilläkin nukutaan perhepedissä ja koska imetän vielä, poika heräilee vaihtelevasti öisin. Välillä olen ollut todella väsynyt ja ajatellut vierottaa hänet öisin, mutta sydän ei ole antanut myöten. Olen jotenkin myös uskonut ja toivonut, että asiat etenevät omalla painollaan ja että poika alkaisi nukkua yhtenäisemmin ja vieroittuakin, kun on siihen valmis. Taisi olla Pantleyn kirja Pehmeä matka höyhensaarille, joka korosti koko päivärytmin ja päiväunien merkitystä yönukkumiseen. Meillä tuon päivärytmin löytäminen on ollut vaikeaa (meidän vanhempien takia siis, on opettelemista tämä pikkulapsielämä kahdelle boheemille aikuiselle!) mutta saatuamme viime aikoina aikaistettua aamuheräämistä koko perheellä ja siten myös päiväunia ja nukkumaanmenemistä, niin olen huomannut iltaunienkin tulevan helpommin ja pojan nukkuvan selvästi yhtenäisemmin koko yön. Muutamana yönä hän on herännyt syömään vasta 5-6 aikaan aamusta, mikä on todella edistystä! Ja illallakin hän on herännyt vähemmän ennen kuin olemme itse menneet sänkyyn. Alan vakuuttua, että usein tällaisilla kokonaisvaltaisilla keinoilla voidaan auttaa nukkumisasioita ilman ”itkettämistä”. Mutta itsekin olin jossain vaiheessa niin väsynyt, että olisimme kokeilleet isämetodia varsinkin illalla nukutamisessa. Poika vain itki niin sitkeästi ja hysteerisesti sen yhden kerran, että en vonut antaa sen jatkua ja totesin pojan itkettämisen olevan meille täysin mahdoton keino.

    Sitä omaa aikaa todellakin kaipaa… Mutta ihana kun sanoit, Meri, että omaa aikaahan se pojankin kanssa olo on! Jotenkin opettelen koko ajan muistamaan sen, että nautin lapsestani tosi paljon ja luopuminen netistä ja tai lukemisesta tms kannattaa useinkin : ) Mies huomasi eilen, kun mummu on ollut käymässä ja ollut paljon pojan kanssa meidän rehkiessä puutarhan töissä ja touhuissa, että hän on väsyneempi kuin silloin, kun on ”pakko” välillä pysähtyä vuorollaan olemaan lapsen kanssa. Mieheni totesi, että muun työn keskellä lapsen kanssa olo antaakin voimia! Ja nyt kun olemme paahtaneet kotihommia urakalla jonkun muun leikkiessä pojan kanssa, olemme jääneet paitsi virkistävistä hetkistä vaavelimme parissa ; )

    • Kyllä oma sydän sen sanoo – vaikka toisaalta välillä huomaa myös että lapsi olisi valmis menemään vähän kauemmas kuin äiti, tai ainakin meillä on välillä ollut näin päin :). Kirppu on kyllä ollut pienestä asti paljon hoidossa isovanhemmilla ja mieheni siskolla. Vauvana tietysti vain pieniä aikoja niin että itse olin myös paikalla, mutta 1-vuotiaana jo kokonaisia päiviäkin. Itse olen ajatellut, että lähisuku on osa perhettä, ja näin Kirppu saa enemmän kasvattajia, enemmän hyviä malleja siitä miten elää ja olla aikuinen. Olen voinut jättää Kirpun hyvin mielin hoitoon, kun Kirppu viihtyy jokaisessa näistä paikoista niin hyvin ja saa niin paljon huomioita kun on ensimmäinen lapsi molemmissa perheissä. Tuntuu myös hyvältä että kaikki hoitopaikat ovat myös sellaisia joissa käymme myös perheinä ja olemme paljon tekemisissä yhdessä, eli eivät vain hoitopaikkoja vaan kiinteä osa meidän muutakin elämää.

      Nyt 2,5-vuotiaana Kirppu jatkuvasti kyselee, milloin taas pääsee mummolaan ja mammalaan, ja kaikista eniten kyselee koska pääsee taas kylään meidän ystävien luokse joilla on 4-vuotias tyttö, Kirpun paras kaveri. Heidän perheen kanssa me ollaan sovittu ”hoitovaihtarit”, eli noin kerran viikossa Kirppu on heillä hoidossa ja noin kerran viikossa heidän lapsensa meillä hoidossa. Lapset tykkäävät toisistaan niin paljon että vain kiljuvat riemusta toisensa nähdessään. Olen tosi iloinen siitä että Kirppu muodostaa jo omiakin ihmissuhteita! Tuntuukin, että nyt elämään onkin jo tullut uudenlaista väljyyttä, kun hoitoaika ei ole pelkästään meille omaa aikaa vaan myös Kirpulle omaa tosi kivaa aikaa hänen rakkaiden ihmisten kanssa, kun hän on hoidossa – joskus jopa kolmena päivänä viikossa, kun isovanhemmatkin asuvat lähellä.

      Tässäkin tietysti jokainen lapsi, perhe ja suku ovat erilaisia, ja siksi tilanteetkin vaihtelevat.

      Isoon lapsiryhmään en silti Kirppua laittaisi. Huomaan, että hän arastelee ja ujostelee isoissa ryhmissä ja leikki onnistuu vain yhden lapsen kanssa kerrallaan. itse olen samanlainen, ja viihdyn parhaiten pienissä ryhmissä. Onneksi ei tarvitsekaan, ja toivon että voin olla vielä pitkään, pitkään kotona…

      Kiva kuulla teidän kokemuksista nukkumisesta. Kirppu nukkuu aika lailla samalla tavalla, eli herää aamuyöllä tuohon aikaan tissille tai vain kömpimään sängyssä. Joskus saattaa herätä keskellä yötä ja kiukutella hetken, että nyt on jo päivä ja mennään leikkimään, mutta uskoo kyllä puhetta kun sanotaan että vielä pitää nukkua. Mutta totta puhuen ei minua heräily haittaa ollenkaan. Saan nukkua joka yö ihan tarpeeksi. Yksi pieni herääminen ei haittaa mitään, kun nukutaan vierekkäin. Ei tässä ole mitään kiirettä vieroittaa, etenkin kun Kirppu pärjää isänsä kanssa ihan hyvin yön ilman minua, eli imettäminen sinänsä ei ole sitovaa – enkä kovin moneksi päiväksi muuten lähtisikään. Ja voin sanoa että ainakin minulla ajatus vieroittamisesta on tullut vain vaikeammaksi, kun näkee miten valtavan tärkeä ja rakas se tissi on lapselle, ja kaikki se läheisyys mitä siihen liittyy. Nyt ehkä tänä kesänä olisi tarkoitus vieroittaa, mutta saa nähdä miten siinä käy…

      Kuulostaa siltä, että olette tosi ihania ja rakastavia vanhempia. Toivon paljon pieniä ja suuria ilon ja löytämisen hetkiä teidän elämään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s