Vapaaehtoistyötä lasten kanssa

Olen viime aikoina pyöritellyt mielessä sellaista, että ehkä yhteiskunnassa olisi vähemmän ongelmia, jos ihmiset tekisivätkin vähemmän töitä. Nykyajatus tuntuu olevan, että jokaista työtä pitää löytää tekemään pitkälle koulutettu ammattilainen. Jokaiselle ihmiselle löytyy siis yksi juttu, jota tehdään, ja muut asiat joku toinen tekee hänen puolestaan, sellaiset perusasiatkin kuin ruoanlaiton, lastenhoidon, omat vaatteet ja huonekalut, jotka ennen enimmäkseen täytyi tehdä itse. Samoin ei myöskään ollut juurikaan yhteiskunnan järjestelmiä toisista ihmisistä huolehtimiseen, vaan ihmisten piti auttaa ja ottaa apua vastaan, elää toisistaan riippuvaisena yhteisönä, tullakseen toimeen elämässä.

Kun jokaisella on oma vaativa ja kiireinen työnsä, sellaisellekaan ei enää ole aikaa. Siihen siis perustuu ajatukseni sille, että jospa ihmisillä olisi vähemmän sitä työtä ja enemmän aikaa tehdä asioita oman perheensä ja yhteisönsä hyväksi. Olisi aikaa auttaa naapuria, mummoa ja ystävää, eikä siihen ehkä tarvittaisi joka tapauksessa kunnan kodinhoitajaa tai lastensuojelutyöntekijää tai terapeuttia. Toki kaikilla näillä ammateilla on oma paikkansa, mutta ei ammatillinen apu koskaan korvaa oikeaa välittävää ystävää, joka auttaa vapaaehtoisesti ja rakkaudesta. Kotiäitinä oleminen ei siis parhaimmillaan olekaan vain äitiä itseään tai hänen perhettään varten, vaan voi hyödyttää koko yhteisöä. Toivon myös että tällainen työ tulisi näkyvämmin arvostetuksi. Ei ainoa mittari työn arvosta ole se, tuottaako se rahaa tai voidaanko sitä mitata numeroilla!

Yksinkertaisin tapa aloittaa on tietenkin vaikka tutustua naapureihin, ihan vain hymyillä rappukäytävässä, kysyä kuulumisia ja tarjota apua, jos siihen on tarvetta. Voi vaikka välillä ottaa oman lapsen leikkikaveriksi naapurin isommat lapset, kun perheeseen on syntynyt vauva, tai hakea naapurin mummolle maitopurkki samalla kuin itse käy kaupassa. Apu voi olla tietenkin myös vastavuoroista – me esimerkiksi ollaan tehty ystäväperheen kanssa ”hoitovaihtarit”, eli noin kerran viikossa Kirppu on heillä hoidossa ja noin kerran viikossa heidän lapsensa meillä. Molemmat päivät ovat yhtä mukavia! 🙂 Itse ajattelen, että ihan yhtä tärkeää kuin auttaminen on oppia ottamaan apua vastaan. Meidän ei ole tarkoitus pärjätä täällä yksin. Siksi meitä on niin monta!

Jos ei kuitenkaan naapureihin halua tutustua – ja ymmärrän tämän, olen itsekin melko ujo ihmisenä – voi olla helpompi auttaa jonkun järjestön kautta. Listasin tähän muutaman järjestön, jotka minulle tulivat mieleen, ja jossa voisi olla mahdollista ottaa myös lapset mukaan auttamistyöhön. Tämä on mielestäni myös tosi tärkeää, että lapset oppivat jo pienestä että elämän suurin tyydytys ei tule siitä mitä voin saada itselleni vaan sitä mitä voimme olla ja tehdä yhdessä.

Nämä kaikki ovat aika sosiaalisia tapoja auttaa. Tietysti auttaa voi vielä toisillakin tavoilla, esimerkiksi keittämällä isomman keiton ja viemällä siitä osan pikkulapsiperheelle, ajamalla naapurinkin nurmikon, leipomalla tai neulomalla myyjäisiin… Myös blogin kirjoittaminen voi olla toisten auttamista. Ainakin itse toivon blogini kautta voivani rohkaista toisia äitejä.

Olen kerran ollut myös jakamassa ruokaa jouluaattona yksinäisille kulkijoille Hakaniemen torilla. Ruoat saatiin lahjoituksina Hakaniemen hallista edellisenä päivänä, ja yhdestä leipomosta sanoivat että heiltä saisi vaikka joka lauantai käydä hakemassa myymättä jääneet leivät vähävaraisille jaettavaksi. Uskon että muitakin siihen halukkaita liikkeitä löytyisi, jos joku vain tarttuu haasteeseen!

 

Imetyksen tuki antaa apua imetysongelmiin. Vapaaehtoisena voi olla mukana imetysneuvojana tukipuhelimessa tai vertaistukiryhmässä.

 

Mannerheimin lastensuojeluliitto

MLL:n vapaaehtoiset pitävät mm. perhekahviloita, lasten ja nuorten harrastuskerhoja, vertaisryhmiä, toimivat lapsiperheen tukihenkilönä, keräävät varoja lipaskerääjinä ja vastaavat vanhempainpuhelimeen ja vanhempainnettiin tulleisiin kirjeisiin. Uusi ja suosittu toimintamuoto on ryhtyä ystäväksi maahanmuuttajaäidille.

 

Punaisen ristin vapaehtoisena voi tehdä tosi monenlaista. Perheisiin liittyen esimerkiksi pitää kerhoja lapsille, olla ystävänä maahanmuuttajalle tai pitää läksykerhoa maahanmuuttajataustaisille lapsille.

 

Kantoliinayhdistyksen kautta voi toimia kantoliinatukihenkilönä, eli käydä auttamassa uusia äitejä alkuun vauvan kantamisessa.

 

Myös Pelastakaa lapset ry:n kautta voi toimia lapsiperheen tukihenkilönä. Jos on valmis sitoutumaan vielä enemmän, tukiperheenä voi ottaa omaan kotiinsa 1-2 viikonlopuksi kuukaudessa jonkun tukea tarvitsevan perheen lapset, jotta niin vanhemmat kuin lapsetkin saavat lepoa haastavasta kotitilanteesta. Tukiperheet saavat työstään pienen rahallisen korvauksen, kuten myös lomakotiperheet.

 

Vapaaehtoiset mukana mm. doulina, mieskavereina yksinhuoltajaäitien lapsille, kummeina, mummeina ja vaareina sekä lastenhoitajina vanhempainryhmien aikana.

 

Seurakunnissa on onneksi tarjolla haastavampaakin vapaaehtoistyötä kuin kahvinkaatoa ja kolehdin kantamista. Myös seurakunnan kautta voi päästä ystäväksi yksinäiselle tai vaikka pyhäkoulunopettajaksi. Suurella sydämellä on seurakuntien ”vapaaehtoispankki”.

 

 

Tuleeko sinulle mieleen vielä muita tapoja auttaa?

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Vapaaehtoistyötä lasten kanssa

  1. Uskomatonta – itselläni on ollut viime aikoina samantapaisia ajatuksia ja suunnitelmia, miten voisin kantaa oman kevyen korteni kekoon toisten auttamiseksi.

    Viimeksi kun kotiuduin synnytyksen jälkeen kotiin, ilahduin kovin, kun ensimmäisenä kotipäivänäni ystäväni lähetti minulle ruokaa. Sain siis viettää ensimmäisen päivän kotona pienen nyytin kanssa ilman kokkailua. Tuo ele lämmitti niin paljon!

    • Hauska kuulla että muillakin on sama mielessä. Musta se on ihan älyttömän tärkeää, että ystävät ja sukulaiset huolehtivat toisistaan ja kantavat elämän taakkoja yhdessä. Ja ihanaa olla niin siunattu että on sukua ja ystäviä ympärillä auttamassa.

      Sit on niitä ihmisiä, joilla tukiverkkoa ei ole. Järjestöjen kautta voi mennä lähimmäiseksi heille. En tiedä käykö oma elämäntilanteeni vielä siihen, mutta toivoin että jos joku toinen vaikka innostuisi…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s