Lapsuuden unelmia

IMG_6644Äitini olisi halunnut lapsena harrastaa, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Niinpä minä sain lapsena harrastaa ihan niin paljon kuin halusin, ja enemmänkin kuin halusin. Valitettavasti en osannut nauttia etuoikeudestani, vaan en halunnutkaan lähteä kuvataidekouluun kun se oli samaan aikaan kuin lauantain aamupiirretyt, vahdoin soitinta parin vuoden välein ja ylipäänsä keskittymiseni riitti yhteen harrastukseen vain aika lyhyen aikaa. Sen sijaan parhaat harrastukseni olivat niitä joita tein ihan omassa rauhassa – lukeminen, kirjoittaminen, maalaaminen, vaatteiden tekeminen ja metsässä kivenkolossa haaveillen istuskeleminen. Opettelin myös tekemään näitä kaikkia itse ilman opetusta.

Tässä sitä kuitenkin ollaan, että huomaan haaveilevani Kirpulle niitä asioita joita olisin halunnut tehdä lapsena, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta. Näistä minä haaveilin ensin itselleni ja nyt Kirpulle:

  • opetella soittamaan viulua suzuki-menetelmällä – olin vakuuttunut, että olisin oppinut paremmin soittamaan sillä tavalla, vaikka totta puhuen en lähes koskaan tehnyt soittoläksyjä.
  • mennä englanninkieliseen kouluun – Kirppu aloitti englanninopintonsa minun johdollani jo ennen 2-vuotissynttäreitä. Haluan varautua siihen, että jos matkustamme pitkäksi aikaa muualle, Kirppu voi napata kielen nopeasti. Jos siis menemme englanninkieliseen maahan…
  • asua ulkomailla – haaveilen nyt että ainakin osan lapsuudestaan Kirppu voisi asua muualla kuin Suomessa
  • lähteä vaihto-oppilaaksi tai käydä koko lukio ulkomailla – toivon että tähän voin tarjota mahdollisuuden, jos Kirppu sitä vain haluaa.

Kaikki haaveet eivät kuitenkaan jää. Haaveilin myös monista asioista, joita en erityisemmin halua Kirpulle. Halusin esimerkiksi

  • muuttaa Töölöön. Tein yhteen aikaan pikkuveljeni kanssa näytelmiä vanhemmillemme, joiden tarkoitus oli vakuuttaa heidät siitä että Töölössä kaikki on paremmin. Olin todella varma siitä, että Töölössä kaikki on viileempää kuin Vantaalla.
  • olla poliisi tai salapoliisi. No, Kirppu saa tietysti valita ammattinsa itse, mutta näihin minulle ei ole mitään erityistä preferenssiä. Myöhemmin katsottuani Indiana Jonesit suunnittelin uraa arkeologina.
  • mennä sisäoppilaitokseen Englantiin. Syy englanninkieliseen kouluun menemiselle oli siis se, että parissa vuodessa oppisin englantia niin hyvin, että vanhempani voisivat lähettää minut sisäoppilaitokseen. En koskaan ymmärtänyt, mikseivät he suostuneet.

Ja itse ajattelen niin, että eihän siinä mitään vikaa ole, jos Kirppu menee suzuki-soittotunneille tai englanninkieliseen päiväkotiin. Kunhan vain se on jotain sellaista, joka sopii myös hänen luonteelleen ja kiinnostuksilleen, ja hän saa valita myös toisin. Ehkä sitten soittotunnille pitääkin mennä äidin eikä lapsen.

(Omalla äidilläni on muuten nykyään sellainen määrä harrastuksia että olen alkanut epäilemään, että hänen kalenterissaan on viikossa enemmän päiviä kuin omassani.)

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Lapsuuden unelmia

  1. Haa, meidän lapset aloittivat taas pitkästä aikaa pianotunnit 🙂 Kun olin lapsi, meillä ei ollut varaa harrastaa kovinkaan paljon. Siispä haluan antaa sen mahdollisuuden omille lapsilleni (aivan niinkuin äitisi :). Piano on minusta sellainen musiikin perussoitin, ja olenkin päättänyt, että kaksi vuotta saa jokainen lapsi sitä oppia. Tottakai jos kiinnostusta on ja taitoja, niin pitemmällekin.
    Minua itseä kiinnostaa kaikenlainen harrastelu ja olenkin kotona testaillut taitojani jos jonkinlaisessa lajissa. Ajattelen, että lapset voi ottaa mukaan kotiharrastuksiin, jos ei omasta kaupungista löydy esim. puutyöjuttuja tai kuvataidetta tai kurssit käyvät kovin kalliiksi. Netin kautta voi oppia nykyään niin monenmoista taitoa.
    Olen kuullut perheistä, jotka ”muuttavat” kesälomilla ulkomaille pariksi kuukaudeksi tai kiertelevät asuntovaunulla Euroopassa monta kuukautta (lapset käyvät kotikoulua sen ajan). Siinä näkee muailmaa ja oppii kieltäkin käyttämään. Suomessa englanninkielen opiskelu voi nuukahtaa juuri sen harjoituksen puutteen vuoksi…miksi opiskella kun ei sitä voi käyttää missään?
    Mielenkiintoinen aihe ja aina mietin sitä, että tarviiko lapsi oikeasti niitä harrastuksia vai onko se vain minun tarve, ettei ne jää vaan mistään paitsi…

    • harrastuksia on niin monenlaisia! varmasti lapsi tarvitsee harrastuksia siinä mielessä, että kaikki kotona tehtävät asiat, metsässä liikkuminen yms. ovat tavallaan myös harrastuksia… lapsi tarvitsee siis mielekästä tekemistä, josta osan voi keksiä itse ja osa voi olla maksullisia harrastuksia. uskon että lapset on erilaisia ja kiinnostuneita erilaisista asioista. itse ainakin tykkään enemmän yleensä opetella itse kuin harrastaa ohjatusti, tässäkin on ihmisissä eroja. mä uskon että harrastukset on hyvä asia silloin kun ne on lapsesta hauskoja! 🙂

      tosin ajattelen myös että kaiken ei tarvitse lähteä pelkästään lapsesta. nyt vaikka kun meidän Kirppu on tosi innostunut numeroista ja kirjaimista, me kyllä opetetaan niitä hänelle mutta pidetään huoli myös siitä että ei kiinnostus tule liian kapeaksi, eli otetaan säännöllisesti mukaan myös musiikkia, taidetta ja luonnossa olemista – jotka meidän perheen elämäntavassa tuleekin mukaan ihan luonnostaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s