Äiti, mä haluisin sitä levää!

Ja mitä siihen vastasin? Tietysti, että saat juoda leväsi kunhan syöt avokadosi loppuun.

Kirppu on siis oppinut syömään kasviksensa. Nirsoiluvaihe kesti oman aikansa ja sen aikana emme tietenkään pakottaneet syömään vaan Kirppu sai valita mitä halusi syödä. Vaihe oli vain vaihe, ja yhtenä yllättävänä päivänä Kirppu söi kulhollisen raakoja porkkanatikkuja, maisteli vielä kurkkujakin. Keitetytkin vihannekset alkoivat maistumaan. Ihan yllättäen se alkoi syödä pähkinöitä ja siemeniä. (Ratkaisevaa tässä oli ystävän esimerkki – kun yksi parhaista kavereista söi näitä kaikkia, ne eivät enää maistuneetkaan pahalta.) Meillä syödäänkin nyt paljon tofua, pähkinöitä ja vihanneksia. Ravintolassakaan ei tarvitse katsoa lasten listaa, vaan voi tilata jotain ihan oikeasti hyvää ruokaa. (Suosimme buffetteja, joissa Kirppu vielä toistaiseksi on yleensä syönyt ilmaiseksi.)

Sitten yhtenä päivänä se pyysi saada jälkiruoaksi levää, eli chlorellaa veteen sekoitettuna. Ilmeisesti ”kielletyt aikuisten herkut” eli ohranoras, chlorella ja vitamiinit alkoivat olla tosi houkuttelevia, kun isi ja äiti söivät niitä iloisesti joka päivä mutta minulle ei tullut edes mieleen yrittää tarjota leväjuomaa 2-vuotiaalle. Onneksi se osasi pyytää itse, ja aina pyytäessään Kirppu saakin nyt ruokansa kanssa ”levää”.

IMG_7010Ja helteellä meillä voi olla helppona lounaana vaikka tällainen: avokadoa, hapankaalia ja itse tehtyjä suolapähkinöitä. Terveellisen ruoan ei tarvitse olla monimutkaista. Itse asiassa ruoka on sitä parempaa mitä vähemmän käsiteltyä se on, joten eikös terveellinen ruoka ole silloin myös helpointa. 😉 En itse ajattele olevani mikään terveysintoilija, olen paljon kiinnostuneempi monista muista asioista kuin ravinnosta, mutta jos voin valita syödä aterian joka tekee minulle hyvää tai aterian joka tekee minulle huonoa, niin useimmiten aina sen edellisen (ellei kyseessä ole kermakakku). Terveellinen ruoka ei siis tarkoita että kaikesta hyvästä tarvitsisi luopua, vaan useimmasta hyvästä voi tehdä version paremmista raaka-aineista. Esimerkiksi suolapähkinät ovat kaupasta ostettuna ei-niin-hyvää-ruokaa, mutta niiden tekeminen itse on tosi helppoa ja niihin voi käyttää ruususuolaa tai jotain muuta hyvää suolaa, jota voi syödä huolettomammin. Pähkinöitä vaan yksinkertaisesti paahdetaan paistinpannulla suolan kanssa.

Huh. Onneksi siis ei ollutkaan niin, että lapsille maistuu vain nakit ja ranskalaiset. Okei, onhan ne Kirpunkin (ja minun ja Siipan) lempiruokia, mutta niissä nakeissa ja ranskalaisissa joita me tehdään usein perjantaisin on nakeissa oikeasti lihaa ja ”ranskalaiset” on uunissa paahdettuja erilaisia juureksia. 🙂

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s