Kenen pitäisi jäädä kotiin?

Kaikki ovat varmaan jo kuulleet hallituksen suunnitelmista muuttaa kotihoidontukea niin, että 6 kuukautta osoitetaan isälle, 6 kuukautta äidille ja 6 kuukautta jää vanhempien päätettäväksi, kumpi siksi ajaksi jää kotiin. Tämän enempää uudistuksesta ei kai vielä tiedetäkään, sillä tarkemmat linjaukset siitä tehdään marraskuuhun mennessä.

Minusta tasa-arvo on tärkeä asia. Itse asiassa se on minusta täysin itsestäänselvä asia, enkä ole omassa elämässäni kohdannut syrjintää sukupuoleni vuoksi muuta kuin rautakaupassa ja Fazer-musiikissa. On selvää, että lapset tarvitsevat isän ja äidin.

Uudistus herättää silti monia kysymyksiä. Yksi on siinä, mitä tasa-arvo merkitsee. Joillekin se tuntuu tarkoittavan sitä, että sukupuolet ovat samanlaisia ja sukupuolten väliset erot vain kulttuurisia. Niinpä pyritään siihen, että miesten ja naisten tulisi tehdä kaikkia samoja asioita.

Itse olen enemmänkin sitä mieltä, että miesten ja naisten tulisi voida tehdä kaikkia samoja asioita. Toivoisin kuitenkin, että perinteiset miesten ja naisten työt voisivat olla yhtä arvostettuja, niin että ihmisillä olisi todella vapaus valita, mitä he haluaisivat tehdä. Toistaiseksi on vaikuttanut siltä, että naiset pyrkivät tekemään asioita jotka kuuluivat ennen miehille, kun taas perinteisten naisten töiden arvostus on edelleen jäänyt alhaiseksi. Naisellisiksi koettuja hoivaan ja huolenpitoon liittyviä töitä arvostetaan ehkä puheissa, muttei esimerkiksi palkkauksessa. Kotiäidin työstä on tullut marginaalinen valinta, josta monet feministit haluaisivat ”vapauttaa” naiset työelämään, ikään kuin kotona olevat äidit olisivat jotenkin alisteisessa asemassa. Tämä osoittaa minusta tasa-arvon sijaan naisellisuuden halveksuntaa ja sitä, ettei tasa-arvon etsimisessä olla uskallettu katsoa tarpeeksi pitkälle. Haluaisin nähdä sellaista tasa-arvoa, jossa ”naisten” ja ”miesten” työt olisivat aidosti yhtä arvostettuja, eikä niin että tasa-arvoa etsitään siitä että naisten tulisi olla vähemmän naisia.

Siksi minusta se ei ole tasa-arvoa, että yhteiskunta linjaa sen, että molempien vanhempien pitää olla vanhempia tietyllä tavalla. Se on minusta todellista tasa-arvoa, että perheen tilanteen ja vanhempien omat toiveet ja taidot huomioiden kotiin saa jäädä se vanhempi, joka itse niin haluaa. Haluaisin, että sitä että äiti haluaa jäädä kotiin lastensa kanssa ei pidettäisi konservatiivisena ja vanhanaikaisena, vaan yhtenä yhtä tasa-arvoisena valintana muiden joukossa. (Arvostusta voisi osoittaa myös vaikka sillä, että kotihoidontuki olisi edes yhtä suuri kuin toimeentulotuki…)

Toki on sitten perheitä, joissa toisella puolisolla, ehkä useammin naisella, ei ole valinnanvapautta. Nämä ovat kuitenkin niitä perheitä, joissa isä ei tällaisenkaan lakimuutoksen jälkeen tule jäämään kotiin. Voi jopa olla, että lakimuutos näissä perheissä vähentää tasa-arvoa, koska äiti saattaa jäädä kotiin kokonaan riippuvaisena puolisonsa tuloista, kun mahdollisuutta kotihoidontukeen ei ole.

Mielestäni lakimuutos myös lisää perheiden eriarvoisuutta. Muutosta valmisteltaessa on ajateltu ”normiperhettä”, jossa on kaksi vakityössä olevaa vanhempaa, joiden tulot ovat suunnilleen samansuuruiset. Kuinkahan suuri osa perheistä on tällaisia? Perheille, joissa toinen vanhemmista on esimerkiksi yrittäjä, opiskelija, maanviljelijä, liikuntavammainen, mielenterveyskuntoutuja, päihdeongelmainen tai huomattavan paljon pienituloisempi, ei monissa tapauksissa ole mahdollista, että molemmat vanhemmat voisivat vuorollaan hoitaa lapsia kotona – puhumattakaan siitä, jos vanhempia on vain yksi tai vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Heille muutos tarkoittaa etuuksien huononemista.  Uudistuksen jälkeen kotihoidontukea voivat kokonaisuudessaan hyödyntää vain suht hyvätuloiset ja elämässään vakaassa tilanteessa olevat perheet. Esimerkiksi meille ei olisi mitään järkeä siinä, että kumpikin viettäisi yliopistolla vuorollaan puoli vuotta. Minun pitäisi joko löytää sopiva työ tuoksi pätkäksi tai hakea keskeyttämistodistus, jäädä työttömäksi ja meidän molempien jäädä kotiin. No, silloin meillä olisi sentään huomattavasti paremmat tulot kuin nyt opiskelijana ja kotiäitinä, olisihan siinä se hyvä puoli.

Kaikissa tapauksissa ei muutenkaan ole hyväksi lapsille, että toinen vanhemmista on kotona lasten kanssa – ja tämä vanhemmista voi olla isä tai äiti. Joissain tapauksissa äiti on kykenemätön hoitamaan lapsiaan kokopäiväisesti ja voi olla tärkeää, että isä on lasten kanssa kotona. Sekin, että osa kotihoidontuesta on osoitettu vain äidille, on mielestäni huono ratkaisu.

On myös hyvä kysymys, kuinka monet sellaiset isät tämän ”pakon” kautta jäävät kotiin lasten kanssa, jotka eivät muuten jäisi. Täysi vapaushan isillä on kotiin jäämiseen nytkin. Vastaus on, että eivät ehkä kovin monet, ja kyynisemmät ovat jo arvelleet, että hallituksella onkin mielessä vain se, että uudistuksen myötä lapset menisivät päiväkoteihin nuorempana ja molemmat vanhemmat saataisiin mukaan työelämään.

Myös kotiäitien syrjäytymisestä työelämästä ollaan oltu huolissaan. Itse olen sitä mieltä, että jos äitejä halutaan töihin, pitäisi mahdollisuuksia osa-aikatyöhön lisätä, ja jos kotiäitin eläkekertymistä ollaan huolissaan, olisi suorempi ratkaisu se, että eläke kertyisi myös kotiäitinä vietetystä ajasta.

Jos vastustat kotihoidontuen uudistusta näistä tai joistain muista syistä, käy allekirjoittamassa addressi täällä. Jätä myös kommentti, jos kirjoitus herätti jotain ajatuksia!

Mainokset

4 thoughts on “Kenen pitäisi jäädä kotiin?

  1. Hoitotuen puolittamisen tarkoitushan on tuoda valtiolle säästöä, eli sinänsä ei ole tasa-arvokysymys. Mutta itse en kyllä ymmärrä miten tuo säästää mitään. Valtiollehan on huomattavasti pienempi kuluerä maksaa se 400e/kk kotihoidon tukea kuin kustantaa päivähoitopaikka lapselle. Päivähoitopaikkahan maksaa lähemmäs 2000/kk, joten vaikka vanhemmat maksavatkin siitä osan itse (pienituloiset tosin saavat ilmaisen paikan!), usein muutamia satasia/kk, niin valtiolle jää tosi iso siivu maksettavaksi kuitenkin.

    • Niinpä. Samaa mäkin mietin. Ja mistä ne uudet päiväkotipaikat täällä Helsingissäkin löydetään, kun nytkin on täyttä eikä kaikki pääse päiväkotiin järkevän matkan päähän? – Ja mistä ne työt myös löydetään entisille kotiäideille, kun työttömiä on nytkin ja uudistuspaketissa myös vähennetään kuntien työvoimaa?

  2. Hienoa, Meri, että kirjoitit tästä aiheesta! Mielestäni tässä on takana pohjimmiltaan joku outo feminismikysymys ja markkinatalousvalta, sillä säästön toteutuminen vaikuttaa olevan kovin epäselvää. Jossain ovat puhuneet siitä, että olisi hyvä kun monta ihmistä työllistyy lapsen mennessä hoitoon, äiti, isä ja lastentarhan opettajat ym kaikki sitten saavat palkkaa ja ovat ostovoimaisia ja maksavat veroja. Mutta mikä siis on halvempaa valtiolle tai kunnalle on kai epäselvää. Selvää tietenkin on se, että kaikkien ollessa töissä, ainakin vuorollaan, raha liikkuu ja tavaraa ostetaan ja veroja maksetaan enemmän (vaikk kyllähän kotihoidontuestakin veroja maksamme).
    Mutta Suomessa tuntuu olevan vallalla pakkomielle saada lapset pois kotihoidosta laitoksiin, saada naiset pois kodeista ”uraputkeen” ja tehdä kaikista tasapäisiä. Kirjoitit, Meri, asiaa, kun sanoit oikean tasa-arvon olevan sitä, että jokainen saa valita, miten toimii. Meidän perheessä minun kannattaisi olla se, joka menee töihin, sillä minulla on parempi koulutus. Mutta kun meistä lapsellemme on parhaaksi, että äiti on hänen kanssaan kotona ja minä itse haluan hoitaa omaa lastani. Mieheni myös haluaa mennä töihin ja hankkia ehkä koulutuksenkin, tosin nyt hän on työttömänä. Ei muuten ole edes helppoa saada töitä, ei töihinkään niin vain ”mennä”!
    Olet täysin oikeassa sanoessasi, että ns. naisten töitä ei edelleenkään arvosteta. Esim. Pirjo Alajoki, psykologi ja filosofian maisteri ja Soili Haverinen, joka tekee väitöskirjaa feminismiin liittyen ovat kirjoituksissaan ja haastatteluissa sanoneet jotain sen suuntaista, että uus-feminismi pyrkii hajottamaan perheitä. No siinä tuntuu joku ainakin onnistuvan, kun maailmaamme katsoo! Suosittelen lämmöllä molempien edellä mainittujen kirjoja ja ohjelmahaastatteluja!
    Kaikessa tässä kehityksessä on ainakin jokin ihan muu vaikutin kuin meidän kotiäitien auttaminen, sillä minun elämääni ainakin halutaan vaikeuttaa koko ajan! Kävimme mieheni kanssa molemmat jo aiemmin allekirjoittamassa adressin ja suosittelen sitä kaikille tätä synkkää kehitystä vastustaville.
    Meri, en tiedä voitko blogissa vastata, mutta miten pärjäätte, kun toinen opiskelee ja toinen on kotona? Meillä mies on työtön tosiaan ja minä kotona ja ihan kauhean vaikea on pärjätä näillä tuloilla vaikka menomme ovat mahdollisimman pienet.
    Mukavia aurinkoisia kesäpäiviä kaikille kotiäideille!

    • Hei, kiitos kommentista ja vinkeistä. Pitääkin tutustua noihin henkilöihin joita mainitsit. Vastaan sinulle sähköpostilla tuohon kysymykseesi siitä, miten pärjäämme näin pienillä tuloilla. Asia on sen verran henkilökohtainen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s