Englantia taaperoille

Tässä tuntuu olevan aihe, josta mahdollisesti saa mammaryöpytystä niskaansa. Siis miksi niin pienelle pitäisi opettaa kieliä? Eihän ne osaa vielä suomekaan kunnolla? No, meidän Kirppu puhuu tosi hyvin, ja on lisäksi kiinnostunut muistakin kielistä. Me ei ”opeteta” Kirpulle englantia ja ruotsia, mutta eri kieliä on pidetty esillä kotona, ja Kirppu on kiinnostunut niistä sen myötä. Hän haluaa tietää, mitä eri sanat ovat eri kielillä, ja välillä saattaa pyytää, että puhutaanko nyt englantia. Lapsen kysymyksistä muuten huomaa nopeasti oman kielitaitonsa todellisen tason. Minä luulin osaavani englantia hyvin, kunnes olisi pitänyt tietää, onko kattilan kansi ja purkin kansi englanniksi sama sana tai mikä on englanniksi vispilä. Ruotsia taas en edes kuvittele osaavani.

Lapsille kielenoppimisen tärkein vaihe on alle 7-vuotiaana, jonka jälkeen kielen oppiminen äidinkielen veroisesti tulee huomattavan vaikeaksi. Sitä ennen kielen oppiminen tapahtuu luonnostaan. Useimmat eivät myöskään voi oppia oikeaa ääntämystä yli 7-vuotiaina, jos kielelle ei ole altistuttu aiemmin. Kielelle onneksi voi altistua, vaikka vanhemmat eivät sitä kovin hyvin osaisikaan. Asuuhan suurin osa maailman lapsista monikielisessä ympäristössä. Itse olen kuullut useammastakin lapsesta, jotka ovat oppineet toisen kielen televisiosta. Yksi kaverini katsoi pienenä Cartoon Networkia ja oppi siitä englannin, toinen taas katseli telkkarista saksankielisiä piirrettyjä. Kun tämä lapsi meni ala-asteella saksan tunneille, opettaja oli kysynyt vanhemmilta, miksi he eivät olleet kertoneet, että heidän tyttärensä osaa jo saksaa. Vanhemmat eivät olleet tienneet sitä itsekään.

Me siis ollaan katsottu piirrettyjä englanniksi. Tämä on muuten aika kätevääkin, koska Youtubessa on niitä paremmat valikoimat. 🙂 Meillä myös lauletaan lastenlauluja englanniksi ja ruotsiksi, tosin niitä ruotsinkielisiä opettaa Kirpun isoäiti. Täältä löytyy lähes sata jaksoa Maisaa, joka on kielenoppimisen kannalta ihanteellisen yksinkertainen ohjelma. Maisasta Kirppu oppi ensimmäiset englanninkieliset sanansa, jotka olivat five ducks. Super Simple Songs tarjoaa kivasti animoituja, yksinkertaisia englanninkielisiä lastenlauluja sanoituksilla. Varoitus: Ne muuten alkavat soimaan päässä.

Minua on itseäni aina harmittanut se, että en vaan opi englantia niin hyvin kuin haluaisin. En tiedä tuleeko siitä koskaan kieltä, jolla olisi täysin luontevaa ilmaista itseäni. Haluaisin antaa lapselleni sen lahjan, että hänelle siitä voisi tulla sellainen. Meillä on myös haave, yksi monista, asua joskus pidemmän aikaa ulkomailla, ja on kiva ajatus että Kirppukin olisi siihen valmistaunut kun sen aika koittaa. Sitä paitsi onhan se nyt ihan hauskaa, kun Kirppu voi vetää oman shownsa ja esittää peräkkäin aakkoslaulun suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Kai sitä saa omasta lapsesta joskus vähän ylpeä olla. 😉

abc songMinusta on ollut mielenkiintoista seurata, miten vieraan kielen oppiminen noin pieneltä sujuu. Minä huolehdin, niin kuin niissä mammaryöpytyksissä muutkin, menevätkö kielet kokonaan sekaisin, jos liian pienenä ”opettaa” vieraita kieliä. No, eivät ne ole menneet. Kyllä 2-vuotiaskin jo ymmärtää, että erilaisilla kielillä voi puhua – ja leikkiä. Niin kuin vaikka näin:

– Äiti, tiedätkö mikä on englanniksi tule keittiöön? Se on shköks. Entä tule vessaan? Se on shäks! Äiti shäks!

 

Mainokset

Taaperotekemistä: Tunnustelupussi

IMG_8163

Yksi Kirpun lapsuusmuistoista tulee varmaan olemaan se, miten äiti otti jatkuvasti valokuvia. ”Oota, älä avaa sitä lelua ihan vielä. Otetaan eka kuva.” Ja kesken leikkiä: ”No niin, nyt älä liiku. Pidä kättä siinä. Tosi hyvä! No niin, jatketaan.”

No joo. Tämä tuli ehkä siksi mieleen, että tällä kertaa keskityttiin enemmän leikkimiseen ja sain lopuksi napattua tällaisen kuvan leikistä. Tässä siis taas montessori-inspiroitunut tekeminen, joka on helppoa toteuttaa kotona. Minua innostaa montessorissa ja myös Charlotte Masonin kasvatusajattelussa se, miten lasten kanssa voisi tutustua eri aisteihin. Meillä on muitakin tapoja tutkia maailmaa kuin näkeminen ja kuuleminen, mutta kasvatuksessa nuo kaksi selvästi eniten painottuvat. Miten voisi harjoittaa tuntoaistia, hajuaistia ja makuaistia?

Tässä harjoituksessa pieneen pussiin laitetaan erilaisia esineitä ja niitä käsin tunnistelemalla pitää arvata, mikä esine on kyseessä. Me valittiin Kirpun kanssa leluista yhdessä, mitä pussiin laitettiin, jolloin vaikeustaso oli just sopiva. Vanhemmille lapsille voi tutuista esineistä valita esineet niin, että lapsi ei osaa odottaa, mitä pussista löytyy. Yksi idea, mitä pussiin voi laittaa, on muotolaatikon palikat, jolloin voi harjoitella eri geometristen muotojen tunnistamista.

Kirpusta leikki oli tosi hauska! Lopulta kaikki sekalaiset sopivan kokoiset lelut oli käyty tunnustellen läpi.

Pottastressi

Jotenkin tässä potalle opettelussa liikutaan minun mielestä lapsen yksityisyydensuojen rajoilla. En ihan tiedä, onko minulla oikeutta kertoa julkisesti näin henkilökohtaisesta lapseeni liittyvästä asiasta. Siksi pidän tämän postauksen lyhyenä, mutta aihe tuntuu kuitenkin niin tärkeältä että haluan jakaa tämän kokemuksen.

IMG_7551

Me lähdettiin kesällä aika rennosti ja luottavaisin mielin kokeilemaan pottaharjoittelua. Tai oikeastaan puskapissaamista – mökillä oli helppoa ottaa housut pois ja käskeä tunnin välein puun juurelle. Luulin, että Kirppu olisi ihan valmis luopumaan vaipasta, onhan hän jo 2,5-vuotias, tunnistaa tarpeensa ja on jo pitkään tiennyt, mitä varten se potta on olemassa. Luulin että pääsimmekin helpolla, sillä kokeilu lähti käyntiin tosi hyvin ja Kirppu osasi olla koko päivänkin ilman vaippaa, vahinkoja juuri sattumatta.

Sitten alkoi pottastressi. Kirppu oli jatkuvasti huolissaan siitä, onko hänellä vaippaa vai ei, ja alkoi tekemään niitä vahinkoja ihan tahallaan – myöhemmin tajusin että se oli siksi, että sai silloin vaipan päälleen. Minä huolestuneena vanhempana (kun kaverinkin lapsi oli ilman vaippaa jo 2-vuotiaana!) jatkoin silti kokeilua ja molemmat aloimme olla asiasta hermostuneita. Lopulta kävi lasta sääliksi ja päätin antaa olla jonkin aikaa. Harjoittelullehan tekee vain hallaa, jos sitä tarvitsee tehdä väkisin. Nyt oikeastaan olemme lopettaneet harjoittelun, ja Kirppu saa olla ilman vaippaa vain silloin kun itse sitä toivoo – noin kerran viikossa.

Minulla on kuitenkin ollut asiasta vähän huolestunut olo. Että eikö sen jo pitäisi. Kun muutkin jo. Onneksi päädyin sattumalta tekemään Vau.fi:n Onko lapsesi valmis potalle? -testin. Toisin kuin useimmissa testeissä, tässä testissä oli jotain järkeä. Nimittäin tervettä maalaisjärkeä. Joskun toivon että minullakin olisi sellaista enemmän, ettei minun tarvitsisi oppia sitä nettitestistä. Testissä muutaman helpon kysymyksen avulla voi määritellä, onko sinun lapsesi iästä riippumatta juuri nyt valmis aloittamaan kuivaksi opettelua. Kysymykset ovat sellaisia, kuin haluaako lapsesi itse mennä potalle ja puhuuko hän siitä, että haluaisi käyttää alushousuja. No, meillä puhutaan siitä että alushousuja ei haluta käyttää missään nimessä, vaikka niissä kuinka olisi Angry Birdsin kuva. Ehkä siitä voisi päätellä jotain. Tämä testi antoi minulle siis synninpäästön: Eri lapset ovat valmiita eri ikäisinä (jos eivät ole vauvasta asti vaipattomaksi opetettuja). Niinpä. Opetellaan sitten, kun Kirppu on valmis.

Sitä paitsi toisessa Vau.fi:n artikkelissa sanotaan, että liian varhain aloitetut pottatreenit voivat olla lapselle haitallisia, koska virtsarakko ei pääse rauhassa kehittymään. Tämä voi johtaa mm. yökasteluun ja virtsatietulehduksiin. Asiasta on tosi monenlaisia mielipiteitä, mutta kiva että mielipiteiden ja tutkimustulosten valintatalosta löytyi yksi meillekin sopiva. 😉

Vaaleansinisiä helmiä

Kun kesällä oltiin pitkän aikaa erossa oman kodin kirjoista ja leluista, oli hauskaa kun Kirppu innostui nyt uudestaan sellaisista puuhista, joita me tehtiin keväällä mutta joihin into hiipui kesää kohti tultaessa. Nyt me ollaan taas ommeltu ompelukuvia ja pujoteltu ja lajiteltu helmiä. Kesän jälkeen Kirpun taidot ovat kasvaneet huimasti, joten uutena juttuna lautapelien pelaamisesta on tullut meillä päivittäinen ohjelmanumero. Minä kierrän nykyään kirppareilla lautapeli- ja palapeliosastot tosi tarkasti. Myös viime keväänä ostamani puinen rakentelusarja, jossa on isoja ruuveja ja muttereita, on nyt käytössä.

Villahuivi syksyksi löytyi pihakirppikseltä alle eurolla.

Villahuivi syksyksi löytyi pihakirppikseltä alle eurolla. Myös Kirpun paita on kirpparilöytö.

Kirppu oli saanut kokeilla kaulakorua ystävänsä luona, joten tietysti hänenkin piti saada askarrella omansa. Helmistä, joita pujottelimme ja lajittelimme puoli vuotta, tuli siis värikäs helmikoru. Laitoin paksun puuvillalangan kiinni piippurassiin, jonka avulla helmet oli helppoa saada pujotettua nauhaan. Helmet ovat Tigerista, ja niiden mukana myös tulee ohutta lankaa ja sellainen ruuvattava kaulakorunkiinnitysjuttu.

helmiä2Niinpä meidän piti käydä ostamassa uusi setti helmiä, joista ei ainakaan vielä tehdä korua vaan jatketaan loputtoman hauskaa tekemistä, helmien pujottamista piippurassiin ja irroittamista takaisin rasiaan. Kirppu sai valita värin, ja tämä olikin hyvä valinta, sillä vaikeustaso lisääntyi yhdellä askeleella. Helmet ovat pienempiä ja väreissä on kolmea eri sävyä sinistä ja violettia. Kirpun oli yllättävän haastavaa erottaa, mitkä siniset ovat samanvärisiä. (Erilaisten esineiden lajittelu muodon ja värin mukaan on perinteinen montessoriaktiviteetti, josta kirjoitin viime keväänä.)

Katsoin juuri dokumentin väreistä, jossa kerrottiin siitä miten eri ihmiset erottavat värit eri tavalla, ja myös miten eri kulttuureissa värit jaotellaan eri tavoin. Dokumentissa näytettiin, miten yhden afrikkalaisen heimon jäsenet erottivat helposti toisistaan kaksi vihreää, jotka minusta näyttivät ihan samanvärisiltä. Heillä oli eri nimetkin näille väreille. Sen sijaan heille oli vaikeaa erottaa joitakin sellaisia sävyjä, jotka minulle olivat helposti tunnistettavissa erivärisiksi. Tämä oli minusta tosi mielenkiintoista! Antoi myös ajatuksia siitä, ettei lapsillekaan liian itsestäänselvästi opeteta vain selkeitä päävärejä, vaan myös eri sävyjen erottamista.

6 päivän asua – kun lapsi sai valita vaatteensa itse

Mä tykkään lastenvaatteista. Musta on kivaa pukea Kirppu tosi söpöksi, mielellään niin että se näyttää siltä pienimmästä seitsemästä veljeksestä, mikä ei ole vaikeaa koska Kirppu on täydellisen suomalaisen näköinen – kirkkaanvaalea kihara tukkapehko ja vaaleansiniset silmät. Viikko sitten silti tuntui että ehkä siinäkin voisi jo hellittää. Mitäköhän siitä tulisi, jos se valitsisi itse vaatteensa? Ehkä se sitten myös näyttäisi enemmän itseltään eikä siltä, miltä minä haluan sen näyttävän. Antaisin siis lapsen olla enemmän oma persoonansa, jos nyt kaksivuotias osaa ilmentää omaa persoonaansa pukeutumisellaan.

Tällaisia asioita huomasin viikon aikana:

1. Kirppu valitsi niitä vaatteita, joita minä olen pukenut Kirpulle harvemmin

2. Kirppu valitsi enemmän lahjaksi saatuja kuin minun ostamiani vaatteita

3. Asukokonaisuuksissa tuntui selvästi olevan joku juju! Vaatteita ei siis valittu summanmutikassa, vaan Kirpulla tuntui olevan monina aamuina ihan selkeä käsitys siitä, minkä vaatteen hän haluaa päälleen. Oli myös aamuja, joina mikään ei tuntunut kelpaavan, ja sellainenkin jona Kirppu otti kaksi ensimmäistä vaatteesta jotka laatikosta sattuivat käteen – vaihtelevia vaatepäiviä siis, ihan niin kuin minullakin.

Tällaisia ne olivat. Luvassa ei ole mitään hassuja kuvia hameista päässä, vaan ihan järkeviä, tavallisia asuja.

IMG_7601

Yläosassa pientä ruutua, alaosassa isoa ruutua. Selkeä, hauska ja omaperäinen yhdistelmä.

IMG_7650

Ylempänä pupuja, alempana meduusoita ja mustekaloja. Kahta erilaista eläinkuosia siis.

IMG_7606_2

Esimerkki asusta, jonka minä harvemmin valitsen mutta joka on Kirpun suosikeita. Jos Angry Birds -paita ei olisi pesukoneessa, sekin olisi ollut useassa kuvassa. Joku näissä piirroshahmoissa vain on. Plussaa harmaiden housujen valitsemisesta punaisen paidan kaveriksi.

IMG_7627

Tämä on minun suosikkini asuista, sellainen jonka minä laittaisin Kirpulle. Pupupaita, pellavahousut, asuun sopivat sukat ja ihana huuto.netistä ostettu käsityönä tehty harmaa lippis

IMG_7652

Sävyt sopivat taas yhteen. Turkoosi paita, vaaleanvihreät housut ja asun kruunamassa sukat joista löytyy sekä paidan että housujen värejä. (Kirppu on muuten hyvin tarkka siitä, että sukat ovat aina eriparia.)

IMG_7683

Päivän teemana kirkkaanvihreä. Paidassa raitaa, housuissa ruutuja ja sukissa lisää raitoja, asusteena kirkkaanvihreä lippis.

Mites teillä? Ovatko lapsenne kiinnostuneita pukeutumisesta, ja missä iässä se on alkanut?  Onko lapsissa tässä asiassa isoja eroja? Missä iässä olette antaneet lapsen päättää itse vaatteistaan?

Hymyile lapsi päivässä

Viime aikoina minulla on ollut monen kanssa hyviä keskusteluja vanhemmuudesta ja siitä, miten yrityksistä huolimatta kukaan vanhemmista ei ole täydellinen. Sitä pitää vain koettaa paikata puutteitaan antamalla rakkautta ja hyväksyntää senkin edestä missä ei pysty olemaan hyvä vanhempi, olla itselleen armollinen ja luottaa siihen että lapsi löytää oman tiensä elämässä. Olen tavannut mm. todella ihanan pariskunnan, jotka puhuvat avoimesti ja osoittavat rakkautta avoimesti, ja jonka lapset ovat joutuneet isompina käymään terapiassa koska äiti sairastui vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen  – asia johon ei voinut itse vaikuttaa, ja josta vanhemmat ovat kantaneet syyllisyyttä näihin päiviin asti. Minulle, nuorelle äidille, heillä oli yksi viesti: ole armollinen itsellesi. Jokainen äiti kamppailee syyllisyyden tunteiden kanssa ja tietyssä määrin se on terve tunne kun se kannustaa meitä olemaan parempia, mutta liika syyllisyys ei auta äitiä eikä lasta. Niissä asioissa joita ei omin voimin pysty muuttamaan, pitää antaa itselleen anteeksi ja myöhemmin anteeksi voi pyytää myös lapsilta.

IMG_3668

Lokakuun loppu Roomassa – kahden vuoden bloggaamisen jälkeen keksin mistä kuviin voi laittaa kuvatekstin!

Vanhempien epätäydellisyyden lisäksi olen miettinyt suomalaista kulttuuria ja sen vaikutusta lapsiin. Etelä-Euroopassa lasten kanssa matkustaneet ovat varmasti huomanneet saman jonka me huomasimme Italiassa kaksi vuotta sitten – niin kuin huomasi Kirppukin. Parissa päivässä Kirppu huomasi olevansa paikassa, jossa ympäröivä maailma on ystävällinen ja kiinnostunut hänestä. Kirppu alkoi lepertelemään ja hymyilemään kaikille vastaantulijoille ja nautti jokaisesta huomionosoituksesta, kun tädit ja sedät tulivat ihastelemaan vaaleita kutreja ja suloista hymyä, tulivat toivottamaan uuden ihmisen tervetulleeksi tähän maailmaan.

Paluu Suomeen oli Kirpulle vaikea, kun kaikki lepertelyt bussissa ja kaduilla osuivat vain kivisiin kasvoihin jotka eivät olleet huomaavinaankaan pientä aurinkoista lasta joka halusi tutustua ympärillään olevaan maailmaan. Eihän pieni lapsi ymmärrä että se on meidän kulttuuriamme. Lapsi tulee maailmaan odottaen rakkautta, hyväksyntää ja iloa. Lapset odottavat tulevansa parempaan maailmaan kuin tämä, ja väistämättä joutuvat jossain vaiheessa kohtaamaan maailman, ihmisten ja omien vanhempiensa epätäydellisyyden. Tämän näkee siinä, miten estottomasti ja kyselemättä pieni lapsi ottaa vastaan kaiken rakkauden jota ympäriltään saa. Rakastavassa kodissa kasvanut lapsi voi keskellä yötä tulla vanhempiensa väliin sängylle, asettua mitään kyselemättä siihen poikittain työntäen vanhemmat sängyn laidalle, laittaa päänsä äidin mahan päälle ja varpaat isin suuhun ja nukahtaa siihen täysin tyytyväisenä ilman että mieleen tulisi hetkeksikään kysymystä siitä, saanko minä tulla, olenko haluttu ja tervetullut lähelle. (Kyllä, kuvaus on tosielämästä.)

Marraskuun alku Suomessa

Marraskuun alku Suomessa

Koska lapsi ei ymmärrä että isillä ja äidillä on vaikeaa tai että meidän kulttuurissa on tapana istua otsa kurtussa bussissa, laittaa reppu viereiselle penkille ja katsella ulos ikkunasta sen näköisenä kuin ulkona sataisi aina räntää ja kengät olisivat kastuneet, pieni lapsi valitettavasti ei ymmärrä että tämä johtuu aikuisten ongelmista vaan luulee sen johtuvan itsestään. Menenkö mielestänne liian pitkälle jos väitän, että viesti jonka lapsi Suomessa saa on, että et ole tervetullut tähän maailmaan ja vieraat ihmiset ovat pelottavia ja epäystävällisiä, sen sijaan että toivottaisimme jokaisen uuden ihmisen yhteisönä tervetulleeksi ja kertoisimme heitä tavatessamme, että ihanaa että olet tullut tänne, tervetuloa tähän taloon, kaupunginosaan, kaupunkiin ja maahan, olet todella rakastettava ja ihana!

Siksi olen se hupsu täti joka juttelee ja lepertelee toisten lapsille metroissa ja busseissa ja antaa rannekorunsa puruleluksi (ainakin hyvälle päälle sattuessani). Ja voin myös paljastaa, että toisin kuin monet aikuiset, lapset ovat ruuhkabussissa lähes poikkeuksetta mukavaa matkaseuraa –  viehättäviä, luovia, hauskoja ja ystävällisiä. 🙂

Kuivaksi opettelun ABC

Sisältää kuva-arvoituksen:POTTA

1. Suola. Kun pienempi vahinko tulee matolle tai sohvalle, suolaa päälle, antaa imeytyä tarpeeksi pitkään ja lopuksi imurointi. Sain tämän vinkin ystävältäni ja se tuli todella tarpeeseen. Kaikki hajut lähtevät!

2. Angry Birdsit eli ”ääpö pöössit”. Kun meillä osaa käydä potalla, saa palkinnoksi pitää näitä alushousuja jalassa. Tai voi niitä myös päässä.

3. Laatulukemisto.

4. Pottalaulu. En haluaisi myöntää tätä, mutta olen ihan itse keksinyt tällaisen laulun: (Huomenna mennään Korkeasaareen -sävelellä) Pottaan tulee pissa ja kakka, pissa ja kakka, pissa ja kakka, pottaan tulee pissa ja kakka, lallallallalei. (Vaikeinta tässä vaiheessa on olla nauramatta taaperon kakkajutuille, etenkin julkisesti.)

5. Ajoitus. Leluteekissä oli oivaltava kirjoitus siitä, että oikea aika oppia kuivaksi ei oikeastaan riipu lapsesta vaan vanhemmasta. Minä olen halunnut päästä helpolla useimmissa asioissa – ei tarvitse herätä yöllä kun vauva nukkuu vieressä, ja saa itse syödä rauhassa kun lapsi syö itse alusta asti, näin esimerkiksi. Minua ei siis houkuttanut lähteä pissattamaan vauvaa pienestä inahduksesta, eikä se sitä paitsi edes inahtanut ennen kuin pissasi. Sen sijaan luin laiskan vanhemman ohjeen yhdeltä foorumilta: Kun vaippa on aamulla kuiva, on pidätyskyky kehittynyt niin että vaipasta luopuminen on helppoa. Nyt siis meillä on aika astua uuteen.