Kirjavinkki: Topeliuksen lukemisia lapsille (2000-luvun sellaisille)

IMG_8298

Sain WSOY:lta arvostelukappaleen juuri julkaistusta Topeliuksen satujen uudesta versiosta, jossa nykylapsia liikaa järkyttävät kohdat on lakaistu maton alle ja sadut kirjoitettu nykykielisempään muotoon. Satuja ei siis ole sijoitettu nykyaikaan, vaan kieltä on vain nykyaikaistettu.

En ole itse koskaan lukenut Topeliuksen satuja, mutta olen nähnyt itseni äitinä, joka lukee Topeliusta lapsilleen. En tiedä, mistä tämä kuva on tullut. Tiesin kuitenkin haluavani tutustua tähän kirjaan, vaikka se itse asiassa löytyy meidän kirjahyllystä myös alkuperäisenä versiona. (Olen käyttänyt niitä käsipainoina pilatesharjoituksissa, koska ne ovat kätevästi aika paksut ja samankokoiset, mutta nyt kyllä tuli mieleen, että ehkä siihen tarkoitukseen sopisivat kuitenkin paremmin jotkut muut esineet kuin 100 vuotta vanhat kirjat.)

Koska ajattelin, että Kirppu on vielä liian pieni näiden satujen kohdeyleisöksi, otin kirjan mukaan meidän oman mammakerhon, Maanantaikerhon, tapaamiseen, jossa yleisöksi tulivat Kirpun lisäksi 4- ja 8-vuotiaat tytöt, jotka tarvitsivat rauhoittumishetken, kun tekokakan löytyminen oli villinnyt lapset. Aloin lukemaan sattumanvaraista satua, josta ensimmäinen kommentti oli, että tekstiä on liikaa ja se on liian tylsää. Pian kuitenkin kaikki kolme ipanaa hiljentyivät ympärilleni kuuntelemaan satua kahdesta pojasta, kelkkailuonnettomuudesta ja omasta luopumisen tärkeydestä. Luin vielä toisenkin sadun itämaisesta prinssistä ja prinsessasta, jotka uhrautuivat kaikessa isänsä vuoksi, mutta joita isä silti halveksui. Satu oli aika hurja, ja jouduin sensuroimaan lennossa useassa kohdassa, kun sadussa mm. kuvailtiin ruumiiden täyttämää linnan sisäpihaa sotajoukon hyökkäyksen jäljiltä.

IMG_8301

Myöhemmin lueskelin satuja vielä kotona, ja olo on ollut jotenkin hämmentynyt. Nämä sadut ovat niin erilaisia kuin ne modernit lastenkirjat, joita olen tottunut lukemaan. Niitä on vaikeaa laittaa mihinkään kategoriaan. Toisaalta saduissa on tosi selkeä kristillinen arvopohja. Kaikissa saduissa on opetus, joka painottaa perinteisiä kristillisiä hyveitä, jotka nousevat sydämen puhtaudesta ja hyvyydestä: anteliaisuutta, nöyryyttä, uhrautumista, vaatimattomuutta. Useissa saduissa myös rukouksen voima pelastaa lapset hädän hetkellä. Kuitenkin saduissa on sellaisia elementtejä, kuten luonnonhenkiä ja hyviä ja pahoja noitia, joita ei kristillisissä lastenkirjoissa nykyään näkisi. Sadut myös ovat tosi hurjia. Niissä on onnettomuuksia, väkivaltaa, ilkeitä äitipuolia ja noitia. Ne eivät ole pelkästään kaunista ja suloista hymistelyä. Ne eivät ole myöskään opettavaisia samalla tavalla sormella osoittaen kuin nykyajan lastenkirjat, vaan opetus on jotenkin monitahoisempi. Kielikin on vaikeampaa. Minun oli totta puhuen vaikea pysyä kärryillä toisessa sadussa, jota lapsille luin, mutta jostain syystä lapset tajusivat sadun minua paremmin. Lapsilla on varmaan satuihin joku sellainen käsityskyky, joka aikuisilta puuttuu.

IMG_8300Hämmennyksestä huolimatta lukemisen jälkeen on sellainen olo, että haluan lukea lisää. Saduissa on jotain erikoisella tavalla kiehtovaa. Ne eivät puhu järjen tasolla, vaan sydämen tasolla. Parhaimmillaan sadut muokkaavat sydäntä parempaan suuntaan ja sen kautta koko elämää. Ne myös auttavat kohtaamaan tämän maailman vaikeat, haastavat ja vaarallisetkin tilanteet, opettavat sydämen asennetta jolla selvitä niiden läpi. Ei sen vaikeuden välttämättä tarvitse olla sota tai nälänhätä niin kuin näissä saduissa, samat säännöt pätevät avioeroon tai yt-neuvotteluihinkin – tai vaikka avioliittoon, liitossa pysyminenhän vaatii monesti vielä enemmän kuin se eroon päätyminen.

Kirjan kuvituskin on uusi. Se ei tehnyt minuun yhtä suurta vaikutusta. Monet kuvat tuntuvat vähän kömpelöiltä, ja en löytänyt niistä samaa sadun taikaa kuin itse teksteistä. Tässä kirjassa pääpaino onneksi onkin tekstissä.

 

Mainokset

Lisää lempipaikkojani: Kivinokka

IMG_7075100 metriä sitten vieressä kulki Itäväylä ja sen takaa kurkistivat Herttoniemenrannan teollisuusalueen talot. Pieni käännös hiekkatielle, ja edessä avautuu kauneinta perinteistä suomalaista maisemaa – tienvarren kukkia, ihmisiä puutarhapalstoillaan ja kottikärryjä työntämässä, puiden välistä pilkottava kaunis Kulosaaren kartano. Kivinokka on Herttoniemen ja Kulosaaren kainalossa oleva meidän makuuhuonetta pienempien mökkien täyttämä kylä, jossa Helsingistä muistuttaa vain kaukainen autojen humina. Matka mökkifiilikseen on siis tosi lyhyt.

IMG_7073

Mä käyn mielellään Kivinokassa itseksenikin, se ei ole siis vain lapsiperheen paikka. Lapsille tosin on paljon kivaa tekemistä, kuten hiekkaranta jossa on laatikollinen leluja ja kahvilan takapihan kotieläimet. Tulipa viereeni myös tällainen pesue, ovat taitaneet tottua saamaan oman osansa kotitekoisista tuoreista korvapuusteista ja munkeista, joiden hinta-laatu-suhde on tosi hyvä.

.

.

Tässä on kotiäidin vapaapäivä:

IMG_7071

Koivukylän uusi Kierrätyskeskus

Kaikille muualla kuin Vantaalla asuville tiedoksi, Koivukylä on Itä-Vantaalla ja sillä on oma juna-asema. Minulle ei tulisi ihan joka päivä mieleen lähteä vantaalaiseen Kierrätyskeskukseen käymään, mutta kun äitini kertoi löytäneensä ilmaisvaatekorista isälleni hyväkuntoisen Desigualin miestenpaidan ja sitten vielä osuin tähän blogiin, jossa mm. Maija Karman alkuperäinen piirros oli todellinen löytö, oli pakko lähteä katsomaan paikkaa. Kierrätyskeskus ei ole ollut pitkään Koivukylässä, ja voi olla että ne jotka kansoittavat Helsingin kirppareita eivät ole vielä löytäneet sinne tietään. Hyviä tavaroita ei ehkä siis viedä koreista yhtä nopeasti.

IMG_7094

Koivukylän tilat ovat tosi isot, joten tavaroiden esillepanoon on myös voitu panostaa, ja väljemmästä asettelusta myös aarteet erottuvat. Arabian astioille oli osattu panna täälläkin hintaa, mutta yhtään vähemmän tunnetut laatumerkit menevät samaan halpaan hintaan kuin muutkin astiat.

kiertis

Kierrätyskeskus on ainoa kirppari, jonne hyväksytään lähes kaikki tavara, joten monenlaatuista täälläkin oli. Lasten vaatteita ei ollut kovin paljon, mutta siitä vähästä tein muutaman hyvän löydön, kuten Riemulin tosi kivan retrohenkisen unipussin kahdella eurolla. Se menee lahjaksi meidän pienimmälle kummipojalle.

Sovituskoppi oli muuten kivoin missä olen millään kirpparilla ollut, ja ylipäänsä varmaan tilavin mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Se oli tosi kivaksi laitettu, samoin kuin leluosasto. Sinne jäi kotia odottamaan hauska keinuankka. Lastenkirjat olivat lattiatasossa pienten käsien selailtavissa, ja kuten Lönnrotinkadulla, täälläkin oli iso askartelutarvikeosasto.

kiertis3

Jos blogia sattuu lukemaan joku hapankaalia rakastava, niin vinkiksi että tauluosastolle jäi hyvää kotia odottamaan kaksi hapatusastiaa. Meillä on jo oma, ja Siipan tekemä hapankaali ja hapanvihannekset on ihan parhaita. 🙂 Naistenvaateosastolla olisi täyssilkkinen Betty Barclayn juhlamekko (koko 36) ja Anne Linnonmaan ekopaita (koko M), molemmat vain pari euroa.

kiertis2

Ja tässä osa siitä mikä ei jäänyt odottamaan ;). Iso kasa löytyi kehittäviä pelejä, joita olenkin viime aikoina etsinyt ja tutkinut. Osa tulee jo nyt käyttöön, osa jää kaappiin odottamaan puoleksi-puoleksitoista vuodeksi. Tosi kiva oli ainakin tuo englanninopiskeluun tarkoitettu lorupussi. Pelin hinnat olivat 1-5 euroa. Neljällä eurolla löytyi hyväkuntoinen Brion hakka, joka on ensimmäinen joka on tarpeeksi tiukka että Kirppu ei vain painele palikoita alas käsivoimin.

Kenkäosastolta Kirpulle löytyivät juuri sopivat Ratian tennarit, Timberlandin sandaalit ja ehjät kumpparit. Oli muuten tosi hyvä mennä kiertikseen niin että Kirppu oli juuri nukahtanut, niin kerrankin kenkien sovittaminen onnistui ilman huutoa.  Minä sain muutaman vaatteen ja itselleni feikkimerkkilaukun, joka näkyy tuossa hakan takana, ja huolella käsintehdyn pellavalaukun. Äitini löysi eurolla sellaisen piirustuksessa käytettävän puisen mallinuken, jotka maksavat uutena ainakin neljäkymppiä.

kiertis4

Lisäksi löytyi lahja ystävän lapselle jolla on synttärit tulossa. Minusta on ihan ok ostaa lahjoja kirpparilta, jos ne ovat tosi kivoja ja hyväkuntoisia. Veljeni kanssa olemme jo pitkään ostaneet lahjoiksi kirjoja antikvariaateista. Teininä siihen liittyi vahvempaakin kulutuskriittisyyttä ja protestointia ihan kaikkea mahdollista vastaan, nykyään käytettynä ostaminen taas on jo niin luontevaa että ilahdun enemmän löydöstä joka löytyy hyvällä omallatunnolla kirpparilta kuin siitä että ostaisin heräteostoksia kaupoista. Ja ilmeisesti kirpparilahjoista on tullut salonkikelpoisiakin, sillä jopa anoppini osti Kirpulle joulu- ja synttärilahjaksi kauniit villapaidat kirpparilta.

Mitä mieltä te olette? Voiko käytettynä ostettua antaa lahjaksi?

Miten äitiys sai minut kiinnostumaan lintujen bongaamisesta

IMG_6548Äitiys on muuttanut minua odottamattomilla tavoilla. Toisaalta se ei muuttanut niin paljon kuin odotin – minusta ei esimerkiksi tullut siistiä sen jälkeen kun vauva syntyi, vaan ajoittain sotkun määrä jopa lisääntyi. Odotin myös että jotenkin saisin isolla kauhalla lisää viisautta, mutta taitaa olla että se viisaus tuleekin siitä kokemuksesta kun kasvaa parisuhteessa ja lapsen kanssa. Pullantuoksuinen olin ennenkin mutta kodin hengettäreksi on vielä matkaa. Sen sijaan olen odottamattomasti ensimmäistä kertaa elämässäni innostunut Suomen historiasta ja lintujen, kasvien ja hyönteisten tunnistamisesta.

Aluksi se oli vain sitä, että ajattelin haluavani tarjota niissä lapselleni jotain mistä koin itse jääneeni lapsena paitsi. Minulle on edelleen mysteeri, mitäIMG_6683 eroa on voikukalla ja leskenlehdellä, miten ne pikkulinnut erottaa toisistaan, kumpi on harakka ja kumpi on varis, tarkoittavatko haapa ja leppä samaa asiaa… Ymmärrätte jo varmaan. Vielä kun Charlotte Masonilla oli niin hyviä ja romanttisen kuuloisia ideoita luontoretkistä lasten kanssa, minäkin halusin oppia, että voisin sitten opettaa. Charlotte Masonille luontokasvatus oli yksi tärkeimpiä kouluaineita, ja oppilaiden kanssa käytiin säännöllisesti metsäretkillä, joilla paikan päällä tarkkailtiin luontoa ja vuodenaikojen kiertoa, ja metsässä myös piirrettiin kuvia kasveista, hyönteisistä, linnuista, eläimistä ja maisemista. Oppilailla oli oma luontokirja, jossa seurattiin luonnon kiertokulkua piirroksin ja kirjoitetuin havainnoin. Mukaan saatettiin kirjoittaa myös omia runoja tai tunnettujen runoilijoiden luontoaiheisia runoja kuvien viereen. Minusta ajatus on ihana, ja toivon joskus voivani/jaksavani Kirpun kanssa seurata kokonaisen vuoden ympäri luontoa tällä tavalla sitä.

IMG_6684Ensin siitä kuitenkin pitää ymmärtää jotakin. Olen jo jonkin aikaa kaivannut sellaista kirjaa, joka kertoisi Sen Kaiken tarpeeksi yksinkertaisesti ja tarpeeksi selkeästi, että tällainen täystohvelokin sen ymmärtää. Ja sellaisen löysin! Otava on juuri julkaissut tarpeisiini Lasse J. Laineen kirjan Suomen luonto. Tunnistusopas, josta pyysin arvostelukappaleen. Kirjassa on niin eläimet, linnut, perhoset, kukat, puut kuin hyönteisetkin elinympäristöittäin lueteltuna. Bonarina vielä kirjan lintujen äänet pääsee kuuntelemaan netissä. Ei siis tarvitse lähteä etsimään oikeaa lintua monensadan vaihtoehdon joukosta, vaan jos esimerkiksi kaupunkiympäristössä näet sellaisen linnun joka on harakan värinen mutta varpusen kokoinen, voit taajaman kohdalta katsoa, mitä lintuja todennäköisimmin voit kaupungissa nähdä ja löytää näkemäsi sieltä. Siitä tiesinkin, että olin löytänyt oikean kirjan, kun ensimmäisenä elinympäristönä oli se taajama ja kuvassa oli lokkeja Tokoinlahden rannalla. Kesällä sitten tutustutaan vielä toiseen elinympäristöön – olen selvittänyt kuvista, että meidän mökki on kuivalla kankaalla ja vesistön rannalla.

IMG_6685Me ollaankin Kirpun kanssa tehty jo monia hienoja löytöjä ihan vaan omalta pihalta ja lähipuistosta. Olen esimerkiksi saanut selville, miksi pulut täällä esikaupungissa näyttävät erilaisia kuin ne, jotka kakkivat keskustassa patsaiden päälle (Vastaus: Ne ovat eri lajia! Meidän pihalla ei olekaan puluja!). Lähipuistossa ihailtiin toissapäivänä kaunista, kiiltävää kultakuoriaista, ja eilen hiekkalaatikolta löytyi heleän vihreä viherlude. Ötökät ovatkin helppoja tutkimuskohteita, kun ne pysyvät paikoillaan ja ne voi tarvittaessa nostaa lapioon tarkasteltavaksi. Lintujen kanssa minulla on vielä vähän haastavampaa… Kirppu myös tunnistaa metsästä jo valkovuokon, sinivuokon, punavuokon (=kuivuneet mustikanvarvut) ja keltavuokon (=narsissi). Ei siis haitannutkaan että itse en osannut vielä mitään – nyt me opetellaan yhdessä!

Kaikkea ihanaa jota melkein tarvitsin

Mistä tietää, että joululahja osui nappiin? Kun taapero toistelee unissaankin suomalaisia kansanrunoja… Yksi joululahjoista oli hieno Ai ai veitikkaa* -kansanrunokokoelma, jossa on kauniit, luonnolliset kuvat, joissa on paljon eläimiä ja luontokuvia. Ei olisi voinut tulla osuvampaan aikaan. En uskonut ennen kuin nyt itse nähtyäni, että lapset tykkäävät ihan oikeasti loruista ja runoista. Minäkin olen jo melkein oppinut pitämään.

IMG_5826Kirppu sai myös uudet väriliidut, ja ne ovat tosi ihanat. Niillä piirtäminen on niin miellyttävää, että opetin lopulta Kirpun piirtämään omalle paperilleen, että minä sain keskittyä omaan kuvaani. Liidut ovat niin pehmeät, että ne vain liukuvat paperilla ja jättävät vahvan, paksun jäljen. Värit ovat kirkkaat ja kauniit. Tuossa pari päivää sitten tuli sellainen outo tunne, että olenkokenut jotain samaa joskus aiemmin… Ja sitten tajusin, että liidut ovat ihan kuin huulipunia. Kosteita, pehmeitä, ja samanlaisessaputkilossakin, josta tulevat ulos alaosaa pyörittämällä. Mutta näiden pitäisi olla kokonaan myrkyttömiä, toisin kuin monet huulipunat. Djeco-merkkisiä geelipastelliliituja myy ainakin Kruunukirppu Helsingissä.

Meillä seinillä on nyt siis kaikkien perheenjäsenten luovuuden hedelmiä,sillä pitäähän piirustuksetIMG_5823 laittaa seinälle esille kun ne kerran on tehty. Itse olen myös – taas kerran – todennut, että kun niin suuri osa ajasta menee siihen mitä teen itse toisille, minun pitää myös osata ottaa aikaa niille asioille, jotka ovat vain minulle, jotka rakentavat minun sydäntäni. Niinpä totesin Siipalle pari päivää sitten, että haluaisin ostaa akryylimaalit ja aloittaa taas maalaamisen, mitä en ole tehnyt senjälkeen kun joskus liian kauan aikaa sitten totesin, että haluan keskittyä tekemään elämässäni hyödyllisempiä asioita. Kymmenen IMG_5824 minuuttia tämän jälkeen kerroin saman äidilleni, joka sanoi ostaneensa edellisenä päivänä alennusmyynnistä akryylivärit, jamiettineensä että miksiköhän hän niitä ostaa koska ei yleensä niillä maalaa. Näin ne ”sattumat” taas toimivat. 🙂 Minä varastin pari yötä sitten uniajastani parituntia, ja käytin sen maalaamiseen kun muut jo olivat menneet nukkumaan, ja siinä totesin että mikä oikeastaan voisi olla sen hyödyllisempää, kuin saada sydämenstäni esille asioita joita en ehkäIMG_5822 sanoilla osaisi tai ehtisi sanoa. Jotenkin on tosi hoitavaa nyt myös katsella niitä kuvia joita olen tehnyt, sillä ne myös muistuttavat minua arjenkeskellä siitä, kuka olen kaiken sen äitinä olemisen alla.

.

Ja vielä se kaikki ihana, jota melkein tarvitsin! Uusi ystäväni, joka on koulutukseltaan luokanopettaja ja ammatiltaan kotiäiti, ja jonka kanssa jaan saman innostuksen tavoitteelliseen varhaiskasvatukseen kotona, vihjasi Kampin keskuksessa olevasta (kai) uudesta Tiger-kaupasta. (On se voi olla siinä ihan hyvin vaikka viisikin vuotta ilman että olisin huomannut mitään.) Hyvä että vihjaisi, sillä ulkoapäin se näyttää sellaiselta euron rihkamakaupalta, mutta se olikin yllätyksekseni täynnä edullisia, kauniita ja hyödyllisiä IMG_5821tuotteita. Kaupan nettisivujen mukaan vielä eettisesti tuotettuja, ainakaan pakkotyötä tai lapsityötä ei ole käytetty, ja ympäristöasetuksia on noudatettu. Kun olin vastustanut kiusausta ostaa kasan keittiöpyyhkeitä, saippuatelineen, värikkään tiskiharjan ja pallokuvioista serpentiiniä, pääsin kaupan perällä olevaan lasten osioon, jossa oli tosi kivoja pelejä ja askartelutarvikkeita lapsille edulliseen hintaan. Jos vain kaipaa uusia ideoita, mitä tehdä kotona lasten kanssa, kannattaa pistäytyä vilkaisemassa. Esimerkiksi aurikokennolla toimiva tee-se-itse-robotti irtoaisi seitsemällä eurolla… Minä sain yhdeksällä eurolla kaiken tämän. Menee kyllä varmaan aika monta vuotta ennen kuin Kirppu osaa tehdä noin vaikean palapelin, mutta hei, se oli vain euron, ja minulla on ainakin monta vuotta aikaa miettiä mitä siihen maalaisin. 🙂