Englantia taaperoille

Tässä tuntuu olevan aihe, josta mahdollisesti saa mammaryöpytystä niskaansa. Siis miksi niin pienelle pitäisi opettaa kieliä? Eihän ne osaa vielä suomekaan kunnolla? No, meidän Kirppu puhuu tosi hyvin, ja on lisäksi kiinnostunut muistakin kielistä. Me ei ”opeteta” Kirpulle englantia ja ruotsia, mutta eri kieliä on pidetty esillä kotona, ja Kirppu on kiinnostunut niistä sen myötä. Hän haluaa tietää, mitä eri sanat ovat eri kielillä, ja välillä saattaa pyytää, että puhutaanko nyt englantia. Lapsen kysymyksistä muuten huomaa nopeasti oman kielitaitonsa todellisen tason. Minä luulin osaavani englantia hyvin, kunnes olisi pitänyt tietää, onko kattilan kansi ja purkin kansi englanniksi sama sana tai mikä on englanniksi vispilä. Ruotsia taas en edes kuvittele osaavani.

Lapsille kielenoppimisen tärkein vaihe on alle 7-vuotiaana, jonka jälkeen kielen oppiminen äidinkielen veroisesti tulee huomattavan vaikeaksi. Sitä ennen kielen oppiminen tapahtuu luonnostaan. Useimmat eivät myöskään voi oppia oikeaa ääntämystä yli 7-vuotiaina, jos kielelle ei ole altistuttu aiemmin. Kielelle onneksi voi altistua, vaikka vanhemmat eivät sitä kovin hyvin osaisikaan. Asuuhan suurin osa maailman lapsista monikielisessä ympäristössä. Itse olen kuullut useammastakin lapsesta, jotka ovat oppineet toisen kielen televisiosta. Yksi kaverini katsoi pienenä Cartoon Networkia ja oppi siitä englannin, toinen taas katseli telkkarista saksankielisiä piirrettyjä. Kun tämä lapsi meni ala-asteella saksan tunneille, opettaja oli kysynyt vanhemmilta, miksi he eivät olleet kertoneet, että heidän tyttärensä osaa jo saksaa. Vanhemmat eivät olleet tienneet sitä itsekään.

Me siis ollaan katsottu piirrettyjä englanniksi. Tämä on muuten aika kätevääkin, koska Youtubessa on niitä paremmat valikoimat. 🙂 Meillä myös lauletaan lastenlauluja englanniksi ja ruotsiksi, tosin niitä ruotsinkielisiä opettaa Kirpun isoäiti. Täältä löytyy lähes sata jaksoa Maisaa, joka on kielenoppimisen kannalta ihanteellisen yksinkertainen ohjelma. Maisasta Kirppu oppi ensimmäiset englanninkieliset sanansa, jotka olivat five ducks. Super Simple Songs tarjoaa kivasti animoituja, yksinkertaisia englanninkielisiä lastenlauluja sanoituksilla. Varoitus: Ne muuten alkavat soimaan päässä.

Minua on itseäni aina harmittanut se, että en vaan opi englantia niin hyvin kuin haluaisin. En tiedä tuleeko siitä koskaan kieltä, jolla olisi täysin luontevaa ilmaista itseäni. Haluaisin antaa lapselleni sen lahjan, että hänelle siitä voisi tulla sellainen. Meillä on myös haave, yksi monista, asua joskus pidemmän aikaa ulkomailla, ja on kiva ajatus että Kirppukin olisi siihen valmistaunut kun sen aika koittaa. Sitä paitsi onhan se nyt ihan hauskaa, kun Kirppu voi vetää oman shownsa ja esittää peräkkäin aakkoslaulun suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Kai sitä saa omasta lapsesta joskus vähän ylpeä olla. 😉

abc songMinusta on ollut mielenkiintoista seurata, miten vieraan kielen oppiminen noin pieneltä sujuu. Minä huolehdin, niin kuin niissä mammaryöpytyksissä muutkin, menevätkö kielet kokonaan sekaisin, jos liian pienenä ”opettaa” vieraita kieliä. No, eivät ne ole menneet. Kyllä 2-vuotiaskin jo ymmärtää, että erilaisilla kielillä voi puhua – ja leikkiä. Niin kuin vaikka näin:

– Äiti, tiedätkö mikä on englanniksi tule keittiöön? Se on shköks. Entä tule vessaan? Se on shäks! Äiti shäks!

 

Yöimetys ja hampaat

Edellisessä postauksessani taaperoimetyksestä joku esitti kommenteissa huolensa siitä, että taaperon yöimetys altistaisi kariekselle, ja riski on etenkin jos lapsi syö monta kertaa yössä ja päivisin syö sokeria.

Huolensa esitti nimimerkki suuhygienisti. Monet taaperoimettäjät ovatkin kohdanneet hammashoitolassa sen, että imetys kehotetaan lopettamaan tämän vuoksi. Useissa hammashoitoloissa ainakin Helsingissä hammashoitajat ovat onneksi jo saaneet koulutusta siitä, että imetyksen vaikutukset suun terveyteen ja lapsen terveyteen ylipäänsä ovat niin suuret, että imetyksen jatkamiseen tulisi kannustaa eikä lannistaa. Esimerkiksi THL:n ohjeistus nykyään on, että

Pitkään, yli 1,5 vuotta, jatkuvalla imetyksellä saattaa olla yhteyttä lapsen kariesriskiin. Reikiintymistä aiheuttavat bakteerit eivät sinänsä pysty käyttämään äidinmaidon laktoosia niin nopeasti kuin tavallista sokeria, sillä äidinmaidon antibakteeriset ja entsymaattiset aineet estävät laktoosin hajoamisen suussa. Jos lasta imetetään pitkään, etenkin öisin, ja lisäksi lapsen ruokavalioon kuuluu runsaasti sokeria sisältäviä tuotteita ja fluorin käytössä on puutteita, nämä edesauttavat reikiintymistä. (Kämäräinen & Alaluusua 2005, Mizoguchi ym. 2003.) Sen sijaan purennallisia haittoja ei juuri ole todettu, vaikka imetys jatkuisi pitkäänkin.

Kaiken kaikkiaan imetyksen edut suun terveydelle ovat niin selvät, että imetyksen pituuteen puuttumisen sijaan on parempi korostaa bakteeritartunnan ehkäisyä, terveellistä ja säännöllistä ruokailua, sekä fluorin käyttöä. Yhtenäisen ohjauksen varmistamiseksi suun terveyden ammattilaisten ja neuvolan yhteistyö on tärkeää.

Vaikka tässä vielä sanotaan, että yhteys kariesriskiin saattaisi olla, esimerkiksi tässä Oulun yliopiston hammaslääketieteellisessä tehdyssä väitöskirjassa todettiin, että imetyksellä ei olisi yhteyttä kariekseen – tutin käytöllä ja tuttipullolla öisin sen sijaan olisi. Yle jopa uutisoi ruotsalaistutkimuksesta, jonka mukaan imetys suojaisi kariekselta. Imetyksen tuen artikkeli aiheesta on taas kerran tosi perusteellinen ja pätevän oloinen, suosittelen sitä lämpimästi.

IMG_7020

 Kuvassa Kirpun täydelliset hampaat. Kaikkeen se bloggaajan lapsi joutuukin.

Voitaisiinko tästä siis päätellä, että kun muistaa harjata lapsen hampaat aamuin illoin, välttää sokeria lapsen ruokavaliossa ja pitää selvät ruoka-ajat, niin imetyksestä on enemmän lapsen terveydelle huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Itse olen sitä mieltä, että yli 1-vuotiaalle maitoa ei myöskään tarvitse antaa ihan joka kerta kuin sitä pyydetään. Meillä imetys on ollut jo pitkään äidintahtista. Alle 1-vuotiaalle imetetylle äidinmaito on pääasiallinen ravinnonlähde, ja silloin olisi julmaa olla antamatta lapselle ruokaa kun hänellä on nälkä.

Onko joku lukenut tutkimustuloksia ihan toiseen suuntaan? Onko lukijoissa ehkä joku oikeasti asiaa tutkinut? Vastakkaisia näkemyksiä saa esittää kommenttiboksissa, kaikkien suuhygienistien ja äitiaktivistien ajatukset ovat tervetulleita 🙂

Mitä pelata 2-vuotiaan kanssa?

Itse pidän tosi paljon lautapeleistä, ja olen ollut tosi iloisesti yllättynyt että 2-vuotiaan kanssa joitakin pelejä voi jo vähitellen alkaa pelaamaan. Kirppu pelaa tosi mielellään, ja se on kivaa yhteistä tekemistä aikuisille ja lapsille yhdessä. Näissä peleissä, joita olen löytänyt, ei tarvita älyä, päättelyä tai taktikointia. Se menisi jo liian monimutkaiseksi. Sen sijaan nyt opetellaan sääntöjen noudattamista, yhdessä toimimista ja oman vuoron odottamista, jotka ovat tosi tärkeitä taitoja nekin.

Voittaminen ja häviäminen myös ovat 2-vuotiaan maailmassa vielä tuntemattomia asioita, enkä myöskään halua niitä pelatessa korostaa. Meillä ei siis puhuta voittamisesta, vaan sanotaan vaikka että nyt peli on loppu tai peli on valmis. Tärkeintä kuitenkin on yhdessä tekeminen ja itse pelaaminen.

IMG_6772

Tämä peli on itse asiassa minun lapsuudestani. Lotossa on keskellä kuvakortteja nurinpäin, joista jokainen valitsee vuorollaan yhden, ja sitten katsotaan kenen lautaan kortti kuuluu. Vaikeammassa versiossa voi pelata niin, että kortin saa pitää vain jos se kuuluu omaan lautaan. Lottopeli on helppoa tehdä itse, Lasten silmin -blogissa on siitä yksi esimerkki.

IMG_7005

 

Kirppupeli on klassikko! Meidän on Plaston tekemä. Kirppuja voi hyppäyttää kaverille tai kokeilla saada purkkiin tai kannen päälle.

IMG_6771

Domino on tällä hetkellä peleistä suosikki. Siihen opin Kirpun ystävältä kivan tavan, eli pelin ei tarvitsekaan loppua siihen kun joltain loppuvat palikat, vaan sitten palikoita voi nostaa lisää. Tarkoituksena ei siis olekaan päästä omista palikoista eroon vaan saada mahdollisimman pitkä domino tehtyä yhdessä!

IMG_6770

Tämä peli oli minulle uudempi tuttavuus. Pelissä on yhteen liittyviä asioita, joille pitää löytää pari. Olemme pelanneet tätä ihan vain etsimällä palojen kaveria, mutta ohjeiden mukaan tämä olisi muistipeli, jossa toisen samanlaisen kortin sijaan etsitään kuvalle paria. Parit tosin oppii nopeasti, joten pelikertojen välillä pitää ehkä pitää tarpeeksi taukoa, jos tätä ei pelaa muistipelin tapaan. Oli tässä kuitenkin 2-vuotiaalle ja vielä 4-vuotiaallekin miettimistä ja keskusteltavaa, miksi eri kortit liittyivät yhteen.

IMG_6680

Sen sijaan jos tietokonepelejä etsii, Kirppu on pelannut Papunetin pelejä. Ne ovat tarpeeksi yksinkertaisia ja rauhallisia minun mielestäni, ja kaikissa on hyvä idea. Olin tosi yllättynyt, miten nopeasti noin pieni oppi käyttämään Papunetin piirustusohjelmaa ja pelaamaan äänne- ja lukumääräpelejä – tosin kirjaimia ja lukuja on paljon harjoiteltukin. Olemme rajanneet tietokoneella käytetyn ajan aika vähäiseksi, mutta tämä on yksi niistä asioista joita tietokoneella saa tehdä silloin harvoin kun tähän pääsee.

Millaisia pelejä teillä pelataan? Mitkä ovat suosikkinne?

Loppuun kirpparivinkki: Kaksi viimeistä peliä löytyi Porvoon Löytöpisteestä, joka on nimensä veroinen paikka. Kirpun kummitäti, joka osti itselleen mummonmökin Porvoon läheltä, vei meidät sinne shoppailemaan porvoonkierroksella, ja tuloksena oli kaksi muovikassillista pelejä, leluja ja lastenkirjoja (+lasten crocsit) hieman yli kympillä!

Taaperotekemistä: Ensipeli

IMG_5993Tarvikkeet: Paksua pahvia, erivärisiä papereita (punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, violetti, valkoinen) , liimaa, sakset, tulostin tai tussi

Pelin palat ovat 8x8cm kokoisia ja tehty liimaamalla värikästä paperia paksun pahvin paloille. Hedelmien kuvat on printattu netistä, mutta ne on helppoa myös tehdä itse – jos ei muuten ole varma piirtäjäntaidoistaan, printattavista kuvista voi ottaa mallia. Nurjalta puolelta voi liimauksen jälkeen vielä saksilla viimeistellä, ettei toiselle puolelle näy minkä värinen toinen puoli on.

Printattavat hedelmät löytyvät näistä linkeistä, tai sitten ne voi piirtää itse valkoiselle paperille. Joidenkin kokoa pitää hieman muuttaa printtausasetuksista. Omissa korteissani on keltaisissa omena, mutta tähän löysin sitruunan kuvan, joka sopii keltaiseen paremmin. Mustikka on leikattu samasta kuvasta appelsiinin kanssa.

Mansikka
Appelsiini (ja mustikka)
Sitruuna
Kurkku
Viinirypäle

Valitsin kuviin teemaksi värit ja hedelmät, koska värit ovat juuri nyt Kirpulla harjoittelussa ja hän hahmottaa monia värejä hedelmien kautta, esimerkiksi keltaisesta kynästä sanoo välillä ”keltainen” ja välillä ”sitruunan värinen”. Olemme leikkineet korteilla monia erilaisia leikkejä, joihin minä olen johdattanut, mutta olen myös antanut Kirpun leikkiä vapaasti, eli jos ei muistipeli maistu, niin kyllä niitä kortteja voi myös laittaa pinoon tai jonoon jos se sillä hetkellä on hauskempaa. Toki myös tilanteen mukaan voin ohjeistaa pitkäjänteiseen ja kärsivälliseen toimintaan.

Kaikkia leikkejä voi tietysti pelata myös tavallisella muistipelillä, josta ottaa käyttöön vain muutaman kortin!

Leikkejä:

1. Samanlaiset

Helppo: Korttien toiset parit ovat lattialla kuvapuoli ylöspäin. Aikuinen antaa yhden kortin kerrallaan, ja kysyy: ”Missä on samanlainen?” Lapsi laittaa samanlaiset vierekkäin tai pinoon.

Vaikeampi: Kaikki kortit ovat kuvapuoli ylöspäin lattialla. Aikuinen antaa ohjeeksi, että samanlaiset laitetaan vierekkäin. Korteista voi tehdä parijonon, pinon tai ne voivat olla vierekkäin siellä sun täällä.

2. Samanlainen jono

Lapsella on korttien toiset parit ja aikuisella toiset. Aikuinen tekee korteista jonon, ja lapsen tehtävä on tehdä omista korteistaan samanlainen jono.

3. Muistipeli

Helppo: Korttien toiset parit ovat kuvapuoli alaspäin lattialla. Aikuinen antaa yhden kortin kerrallaan ja kysyy esim. ”Missä on mustikka/sininen?” Käännetään kortteja yksi kerrallaan kunnes mustikka löytyy, jos kortti ei ole mustikka se laitetaan takaisin kuvapuoli alaspäin lattialle. Parit laitetaan pinoon sivulle.

Vaikeampi: Kaikki kortit ovat kuvapuoli alaspäin lattialla. Annetaan ohjeeksi esim. ”Missä on appelsiini?” Käännetään kortteja, kunnes appelsiini löytyy, ja laitetaan se sitten oikeinpäin sivuun. Jos kortti ei ole appelsiini, se laitetaan takaisin kuvapuoli alaspäin.

Haastava: Tavallinen muistipeli jota pelataan vuorotellen.

4. Kim-leikki

Korttien toiset parit laitetaan lattialle ja niitä katsellaan hetki. Aikuinen laittaa huivin korttien päälle ja ottaa yhden korteista pois. Lapsi muistelee, mikä korteista puuttuu.

Keksitkö lisää leikkejä, mitä korteilla voisi leikkiä? Jätä kommentti!

Taaperotekemistä: Värit


Tässä hauska tapa tutustua värien sekoittamiseen ja harjoitella motorisia taitoja. Laitoin tarjottimelle kolmeen eri lasiin eriväristä elintarvikevärillä värjättyä vettä ja näytin malliksi, että sitä voi lusikalla siirtää laseista isompiin kippoihin. Kirppu aloitti tosi innoissaan omat kokeilunsa, ja vihreän ja violetin eri sävyjen kautta päädyttiin lopulta ruskeaan. Vinkki: Ei kannata näyttää, että kupeista voi myös kaataa suoraan, koska silloin lusikalla näpertely saattaa nopeasti unohtua, kuten kuvasarjasta näkee…

Koska noista kolmesta lopputuloksena päädytään hyvin nopeasti ruskeaan, kokeiltiin samaa myös vain kahdella värillä!

Tämä puuha oli niin hauskaa, että lopettaa ei olisi malttanut. Lopettamista helpotti, kun Kirppu pääsi auttamaan äitiä lattian ja pöydän kuivaamisessa pyyhkeillä!

Tarvikkeet:
Tarjotin
Sinistä, punaista ja keltaista elintarvikeväriä
Erilaisia muovikippoja
Iso lusikka tms.

IMG_5954

IMG_5956

IMG_5961

IMG_5965 IMG_5969

Kirppu 2v!

IMG_5847Nyt on aika onnitella itseäni: Olen selviytynyt jo kahdesta äitiyden vuodesta! Olen hyvin kaukana täydellisestä, mutta olen yrittänyt parhaani ja kasvanut valtavasti, ja se on onnittelun arvoinen saavutus.

Oli tosi ihanaa järjestää Kirpun synttäreitä, kun Kirppu jo ymmärsi mistä on kysymys, ainakin sitten kun juhlat alkoivat. Synttäreistä toki puhuttiin jo paljon aiemmin ja kaverisynttäreiden vieraslista käytiin monta kertaa läpi, mutta vielä taisi olla hieman arvoitus, mitä silloin synttäreillä varsinaisesti tapahtuu.

Vaikka synttäreiden järjestämisessä on vaivaa, ne ovat minusta kuitenkin tosi tärkeä juhla. Halusin tehdä parhaani järjestelyissä, koska synttärit ovat yksi tapa kertoa lapselle, että hän on tärkeä, arvokas ja rakastettu ja hänellä on välittävä perhe ja yhteisö ympärillään, joka haluaa juhlia sitä että juuri hän on tullut tähän maailmaan. Samoin on minusta aikuistenkin synttäreiden viettäminen tärkeää, niin aikuisille kuin lapsillekin. IMG_5933Synttärit ovat viesti siitä, että jokainen on tärkeä, rakastettu ja niin arvokas, että haluamme järjestää juhlat ja antaa hienoja lahjoja juuri hänelle. Vähän aikaa sitten luin muuten tosi hienon ajatuksen lahjojen antamisesta Kris Vallottonin kirjasta Elämä kuninkaan perheessä – kirja esitti kysymyksen siitä, annatko lahjoja siksi että haluat antaa toiselle jotakin jota hän tarvitsee, vai annatko lahjoja jotka kertovat toisille sen että hän on arvokas? Tarvitsin vain tuon yhden kysymyksen avaamaan minulle vihdoinkin lahjojen antamisen merkityksen. Olin ollut juuri sellainen ihminen joka antaa lahjaksi pyyhkeitä tai yöpukuja tai mitä vain kuvittelinkin toisilta puuttuvan, enkä ollut varmaan kaikista kiitollisin vaimokaan koska en ihan ymmärtänyt, mitä tekisin niillä kauniilla asioilla joita sain lahjaksi – pääasia kuitenkin, että nyt ymmärrän että kaulassani on koru joka kertoo sen että minua rakastetaan ja olen arvokas, ja hääaamuna ja lapsen syntyessä saamani riipukset ovatkin ihanimmat koruni.

IMG_5850Kirppu haluaisi syödä ruoaksi aina mieluiten ”tappileipää”, joten niitä meillä oli siis tarjolla. Tekemäni piparit eivät kuitenkaan ihan menneet läpi tappileivästä, vaan olivat ”tappileipäpipareita”. Herkkua joka tapauksessa. Koristelut teimme yhdessä Kirpun kanssa, ja istuimme aika pitkään rappukäytävässä ihailemassa oven serpentiinistä ja ilmapalloista loihdittua koristetta. Kirppu sai myös päättää minkä värinen superpallo ja mikä lentsikkatarra tuli kenenkin ongintapussiin, ja asetella tähtitarrat pusseihin. Yllätyksenä Kirpullekin pusseihin tuli vielä rusina-askit. Vaikka Kirppu oli tehnyt pussit itse, onginta oli hänelle IMG_5920ja kaikille lapsille suuri mysteeri – mistä ihmeestä ne pussit oikein tulivat? Lapset olisivat kovasti halunneet kurkistaa, mitä verhon takana oli, mutta eihän sinne tietenkään saanut katsoa. En olisi osannut kuvitella, että onginta voi olla niin hauskaa! Ihania nämä pienet, joille vielä ihan pienetkin asiat ovat ihmeellisiä ja suuria!

Jouluvalmisteluja

Olen kyllä aina rakastanut Joulua, mutta näin lapsen myötä musta on tullut ihan joulupöhkö. Joka aamu herään yhtä innoissani siitä että on joulukuu, että on pakkasta ja paljon lunta ja kaikkialla valkoisen kaunista. Mahtavaa! Ei se mitään että Kirppu on vähän vastentahtoisempi kaikessa joulu- ja talvifiilistelyssäni, multa kyllä löytyy intoa kahdenkin edestä. Pulkassa istuminen ei innosta ja potkukelkkaankin pitää houkutella lupaamalla laulaa Kulkusia koko matka – no onneksi joululauluista Kirppukin kiinnostuu.

IMG_5568Onneksi muut joulupuuhat ovat hauskoja. Meille lopulta päätyi kolme adventtikalenteria – niitä perinteisiä kuvakalentereja – joiden avaaminen on suuri ihmetyksen aihe. Ja vaikka aavistelin pahaa, ei ole mikään ongelma että luukkuja saa avata vain yhden päivässä. Adventtiaamuna joulusukasta löytyi pieni rasiallinen rusinoita Kirpulle ja pipareita vanhemmille, ja rusinat nyt toimii aina. Adventtipöytään olohuoneessa ilmestyy hiljalleen epäsäännöllisin väliajoin jouluevankeliumin hahmoja Lasten keskuksen Jouluseimi-askartelukirjasta. Eilen tietäjät lähtivät matkaan. Kirppu on viime aikoina ollut tosi kiinnostunut numeroista ja laskemisesta, ja on laskutoimitustensa perusteellatullut siihen tulokseen, että pöydällä on ”neljä tietäjää”. IMG_5562Yritin ensin askarrella hahmoja yhdessä Kirpun kanssa, mutta kun ensimmäisen kolmen minuutin aikana Jeesus-lapsi oli jo kolmessa osassa, tulin siihen tulokseen että vielä toistaiseksi on parempi lisäillä hahmoja yön hiljaisuudessa. Varmaan ensi Jouluna pääsee jo tekemään enemmän yhdessäkin, nyt vielä enemmän vain iloitaan työn tuloksista yhdessä. Mutta hei, tehtiin me yhdessä yksi joulukoriste, se syntyi ihan spontaanisti!

IMG_5579

Lahjatkin on jo melkein hankittu, ja joulukoristelaatikon hakua vintiltä suunnitellaan ahkerasti. Pipareita leivoin Kirpun kanssa maanantaina Olgan kotona -blogin ohjeella. Respetiin kuuluivat myös ohjeet, miten leipoa 2-vuotiaan kanssa. Siihen asti pääsin, että osasin olla välittämättä sotkusta ja leipomisen epäkäytännöllisyydestä. Valitettavasti olisin myös tarvinnut ohjeet siihen, mitä tehdä jos taaperoa ei kiinnosta muu kuin taikinan syöminen kaksin käsin. En ymmärrä, mikä siinä on niin erityisen kehittävää lapselle. Luinko ehkä reseptiä väärin, kun ohjeessa oli 2v4kk-ikäinen tyttö, ja mulla mukana olikin 1v10kk-ikäinen poika? No, kyllä se myös levitti jauhoja pöydälle ja ihan joka paikkaan muuallekin hyvin tarmokkaasti. Kuva piti tietysti ottaa niistä kymmenestä sekunnista, kun kaulin jaksoi kiinnostaa. Kolmen pellillisen jälkeen mulle riitti, istutin Kirpun sohvalle katsomaan teletappeja youtubesta ja tein itse pari pellillistä täydellisen muotoisia ja paksuisia sydämiä. Se oli tosi mukavaa ja rentouttavaa – aina siihen asti, kun unohdin ne täydelliset piparit puoleksi tunniksi uuniin. Seuraava kerta saa odottaa ensi Jouluun, ellei ala liikaa himottaa viime Joulun reseptini, sokerittomat taatelipiparit.

Tuon Olgan kotona -blogin ohjeissa on käytetty kaikissa intiaanisokeria ja spelttijauhoja, niin kuin itsekin mieluiten käytän. Muuten blogi on kyllä sellainen, että ihmettelee vaan miten joku jaksaa hoitaa ison omakotitalon, sisustaa sen tosi kauniisti, hoitaa eläimiä ja kaiken sen lisäksi vielä leipoa pipareita lasten kanssa. Ei voi muuta kuin todeta, että meitä ihmisiä on niin erilaisia.

Kirpulla on menossa joku uusi ja minun hermoille haastava kehitysvaihe, joka tuo oman lisänsä kaikkeen tähän. Kirppu on alkanut saamaan uhmaraivareita, mutta asioista jotka minusta tuntuvat ihan absurdeilta. Ymmärtäisin paremmin jos uhmakohtaus tulisi siitä, että en anna lisää rusinoita tai kun vaatteet pitää laittaa päälle – no siitä välillä tuleekin. Mutta on vaikeaa ymmärtää, miksi kiukutella asioista jotka ovat herran itsensä ihan vapaasti päätettävissä, kuten laittaakko essu päälle pipareita leipoessa, miten päin istua keinussa tai olisiko kivempi työntää potkukelkkaa vai istua itse kyydissä. Mitä siinä sitten tehdä, kun jokainen mahdollinen vaihtoehto tuottaa itkupotkuharmitusta… Tänään vain kävelin tilanteesta pois ja aloin tekemään jotain ihan muuta, ja Kirppu seurasikin vähän ajan päästä perästä. Onko muilla tällaisesta kokemusta, miten siitä selvitään ja ennen kaikkea, miten pian se menee ohi?