Sielun ruusutarha

Kun aloin pohtimaan, mitä haluaisin teille Franciscuksesta kertoa, mieleeni tuli kuitenkin yksi arkisempi aihe. Arkinen siis siinä mielessä, että tämä asia on usein minun arkeni pelastaja. Olen jo pidemmän aikaa rukoillut ruusukkorukousta lähes päivittäin. Se on katolisessa kirkossa hyvin yleinen rukous, jota rukoillaan käyttäen apuna rukousnauhaa, jota kutsutaan ruusukoksi. Assisista löysin vihdoinkin itselleni sellaisen rukousnauhan jota olen etsinyt – sen kuva tuossa oikealla. Se on yksinkertainen, punottu ohuesta nahasta. Risti on puuta. Yksinkertainen nauha liian monimutkaiselle ihmiselle tekee hyvää.

Ruusukosta on tullut minulle niin läheinen, että nopeasti aloitettuani tuntuu kuin minut ikään kuin nostettaisiin itseni yläpuolelle. Arjen kiire, mielen hälinä, kaikki sekavat tunteet ja ajatukset haihtuvat, ja saan levätä rauhallisessa paikassa sydämessäni ja alan hiljalleen huomata, miten kaunis ja rakastettava tämä hetki on. Alan huomata, että hei, kaikki on ihan hyvin. Ei ole mihinkään kiire. Tilanteesta ja tekemisistä riippumatta alan nähdä sen, mikä niissä on hyvää.

Ruusukko sopii tosi hyvin vauvan kanssa kotona olevalle, koska sitä voi tehdä melkein missä vaan. Rukousnauha sormissa ja tutut sanat auttavat keskittymään. Ruusukko on minulla aina taskussa, ja sanon sitä yleensä päiväkävelyllä tai bussimatkalla jonnekin. Tänään sanoin sitä siivotessani, ja kiireinen ja ikävä siivous muuttui kauniiksi ja levolliseksi hetkeksi, jossa nautin siitä että saan tehdä kotia kauniimmaksi perheelleni ja samalla Jumalalle.

Olipa oma vakaumuksesi mikä tahansa, suosittelen lämpimästi, että mitä kiireisempi päivä on, muista silloin erityisesti ottaa pieni hetki aikaa hiljentymiselle/meditaatiolle/rukoukselle/miksi sitä itse kutsutkaan. Sitä tärkeämpää nimittäin on saada muistutus jostain korkeammasta ja pyhemmästä, joka tekee jokaisesta päivästä juhlapäivän.